Ero sivun ”Dipoli” versioiden välillä

Radioamatööriwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
>Oh2mmy
p (vähän tekstiä)
>Oh7bf
 
(13 välissä olevaa versiota 3 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Category:Tekniikka]][[Category:Antennit]] {{stub}}
<div class="floatright">__TOC__</div>
== Yleistä ==
[http://en.wikipedia.org/wiki/Heinrich_Rudolf_Hertz Heinrich Hertz] kehitti tämän "kaksinapaisen" ( = "di-pole" ) perusantennin noin vuonna 1881 osana kokeitaan jotka osoittivat sähkömagneettisten aaltojen olemassaolon.


[http://en.wikipedia.org/wiki/Guglielmo_Marconi Guglielmo Marconi] kehitti tämän virtasyötetyn "kaksinapaisen" ( = "di-pole" ) perusantennin vastakohdaksi jännitesyötettylle "Hertz-antennille"
Alkuperäinen antenni oli syötetty suurehkolla impedanssilla (kipinäinduktorin suurjännitteessä) ja siinä oli päissä isohkot kapasitanssilevyt.
ja muille pitkälangoille.
Ilmaisimena Hertz käytti aallonpituuden mittaista silmukkaa, jossa oli kipinäväli (vrt. taittodipoli.)
 
Antenni koostuu kahdesta [[aallonpituus|aallonpituuden]] neljänneksen pituisesta osasta, jotka on sijoitettu peräkkäin siten, että kun niiden väliin syötetään suurtaajuustehoa, se voidaan tehdä jänniteminimin kohdalle pienimmällä systeemin hyväksymällä [[impedanssi|impedanssilla]]. Dipolin syöttöpisteen teoreettinen [[impedanssi]] on 73 &Omega;, joten sitä voi syöttää suoraan [[Koaksiaali|koaksiaalikaapelilla]]. 1:1 [[Balun|balunin]] käyttö on suositeltavaa mutta ei pakollista. Dipoli säteilee voimakkaimmin langan poikittaissuunnassa, ja päiden suuntaan säteilyä ei ole lainkaan. Dipolin [[Gain|vahvistus]] [[Isotrooppinen_säteilijä|isotrooppiseen säteilijään]] nähden on 2,14 [[Desibeli|dB]].
 
Koska tämän antennin keskikohta on jänniteminimissä, se voidaan kiinnittää metallisiin tukirakenteisiin siitä kohdasta, kunhan syöttö saadaan toimimaan.
 
''Dipolin [[jännite]]- ja [[Virta|virtakäyrät]]''


[[Kuva:hamwiki-antennit-dipoli.png]]
[[Kuva:hamwiki-antennit-dipoli.png]]


Antenni koostuu allonpituuden neljänneksen pituisista osista jotka on sijoitettu peräkkäin siten, että kun niiden väliin syötetään suurtaajuustehoa, se voidaan tehdä jänniteminimin kohdalle pienimmällä systeemin hyväksymällä [[impedanssi|impedanssilla]]. Dipolin syöttöpisteen teoreettinen [[impedanssi]] on 73 &Omega;, joten sitä voi syöttää suoraan [[Koaksiaali|koaksiaalikaapelilla]]. Dipoli säteilee voimakkaimmin langan poikittaissuunnassa, ja päiden suuntaan säteilyä ei ole lainkaan. Dipolin [[Gain|vahvistus]] [[Isotrooppinen_säteilijä|isotrooppiseen säteilijään]] nähden on 2,14 [[Desibeli|dB]].
''Dipolin suuntakuvio''


Koska antennin keskikohta on jänniteminimissä, se voidaan kiinnittää metallisiin tukirakenteisiin siitä kohdasta, kunhan syöttö saadaan toimimaan.
[[Kuva:Hamwiki-dipolin_suuntakuvio.png]]


==Inverted V==
== Inverted V ==


'''Inverted V''' eli ''käännetty V'' on dipoli, jonka haarat ovat alaspäin käännetyt. Usein on käytännön syistä varsinkin [[HF]]-alueilla helpompi ripustaa dipoli näin. Tämän säteilykuvio on hieman pyöreämpi kuin suoran dipolin. Haarojen keskinäisen kulman pitää olla vähintään 90°.
'''Inverted V''' eli ''käännetty V'' on dipoli, jonka haarat ovat alaspäin käännetyt. Usein on käytännön syistä varsinkin [[HF]]-alueilla helpompi ripustaa dipoli näin. Tämän säteilykuvio on hieman pyöreämpi kuin suoran dipolin. Haarojen keskinäisen kulman pitää olla vähintään 90°.
Rivi 16: Rivi 24:
[[Image:Hamwiki-inverted-v.png]]
[[Image:Hamwiki-inverted-v.png]]


==Taittodipoli==
== Taittodipoli ==


'''Taittodipolissa''' on kaksi rinnakkaista johdinta. Se on ikäänkuin lenkki, joka on litistetty. Taittodipolin syöttöpisteen [[impedanssi]] on noin 300 &Omega;, joten sitä voi syöttää suoraan 300 &Omega; parijohdolla eli "lapamadolla" tai [[Avolinja|avolinjalla]].
'''Taittodipolissa''' on kaksi rinnakkaista johdinta. Se on ikäänkuin lenkki, joka on litistetty. Taittodipolin syöttöpisteen [[impedanssi]] on noin 300 &Omega;, joten sitä voi syöttää suoraan 300 &Omega; parijohdolla eli "lapamadolla" tai [[Avolinja|avolinjalla]].
Käytetään yleisesti [[VHF]]- ja [[UHF]]-taajuuksilla syöttöelementtinä [[Yagi|Yagi-antenneissa]] jolloin antenni mitoitetaan niin että impedanssi laskee 200 ohmiin syötön mahdollistamiseksi 4:1-[[Balun|balunilla]] ja 50 &Omega; koaksiaalikaapelilla.


[[Image:Hamwiki-taittodipoli.png]]
[[Image:Hamwiki-taittodipoli.png]]


------
== Perhosdipoli ==
'''Perhosdipolissa''' syöttöpisteeseen on liitetty toisistaan erossa olevia lankoja, jotka ovat yhdelle taajuudelle optimoituja ''dipoleja''.
 
Siis: Haluttaessa antenni toimimaan 80m ja 40m bandeilla, samaan syöttöpisteeseen voidaan kiinnittää sekä 80m dipolin langat, että 40m dipolin langat, eikä kumpikaan osu resonanssiin toisensa kanssa.
 
Katso myös [[OCF-dipoli]] toisenlaisesta ratkaisusta.
 
== Paksunnetut elementit ==
Jos dipoli tehdään siten, että siinä on pituuteensa nähden huomattavasti yhtä lankaa leveämmät elementit, antennin Q-arvo laskee ja se on helpommin vireessä laajemmalla taajuusalueella.
 
Tällaisen "leveän" nauhan tai putken saa tehtyä laittamalla elementiksi useita sähköisesti molemmista päistään yhteenkytkettyjä rinnakkaisia lankoja ja niiden ääripäiden lähelle mekaanisen rakenteen joka pitää lankoja erillään.
 
::(todo: kuva)
 
== Katso myös ==


TODO:
*[[OCF-dipoli]]
*[[Trappidipoli]]
*[[Balun]]
*[[G5RV]]
*[[Linkkidipoli]]
*[[Reppudipoli]]


* dipolin syötöt
[[Category:Tekniikka]][[Category:Antennit]]
** gamma-match
** coax-balun
** ...
* ...

Nykyinen versio 21. kesäkuuta 2010 kello 10.10

Yleistä

Heinrich Hertz kehitti tämän "kaksinapaisen" ( = "di-pole" ) perusantennin noin vuonna 1881 osana kokeitaan jotka osoittivat sähkömagneettisten aaltojen olemassaolon.

Alkuperäinen antenni oli syötetty suurehkolla impedanssilla (kipinäinduktorin suurjännitteessä) ja siinä oli päissä isohkot kapasitanssilevyt. Ilmaisimena Hertz käytti aallonpituuden mittaista silmukkaa, jossa oli kipinäväli (vrt. taittodipoli.)

Antenni koostuu kahdesta aallonpituuden neljänneksen pituisesta osasta, jotka on sijoitettu peräkkäin siten, että kun niiden väliin syötetään suurtaajuustehoa, se voidaan tehdä jänniteminimin kohdalle pienimmällä systeemin hyväksymällä impedanssilla. Dipolin syöttöpisteen teoreettinen impedanssi on 73 Ω, joten sitä voi syöttää suoraan koaksiaalikaapelilla. 1:1 balunin käyttö on suositeltavaa mutta ei pakollista. Dipoli säteilee voimakkaimmin langan poikittaissuunnassa, ja päiden suuntaan säteilyä ei ole lainkaan. Dipolin vahvistus isotrooppiseen säteilijään nähden on 2,14 dB.

Koska tämän antennin keskikohta on jänniteminimissä, se voidaan kiinnittää metallisiin tukirakenteisiin siitä kohdasta, kunhan syöttö saadaan toimimaan.

Dipolin jännite- ja virtakäyrät

Hamwiki-antennit-dipoli.png

Dipolin suuntakuvio

Hamwiki-dipolin suuntakuvio.png

Inverted V

Inverted V eli käännetty V on dipoli, jonka haarat ovat alaspäin käännetyt. Usein on käytännön syistä varsinkin HF-alueilla helpompi ripustaa dipoli näin. Tämän säteilykuvio on hieman pyöreämpi kuin suoran dipolin. Haarojen keskinäisen kulman pitää olla vähintään 90°.

Hamwiki-inverted-v.png

Taittodipoli

Taittodipolissa on kaksi rinnakkaista johdinta. Se on ikäänkuin lenkki, joka on litistetty. Taittodipolin syöttöpisteen impedanssi on noin 300 Ω, joten sitä voi syöttää suoraan 300 Ω parijohdolla eli "lapamadolla" tai avolinjalla.

Käytetään yleisesti VHF- ja UHF-taajuuksilla syöttöelementtinä Yagi-antenneissa jolloin antenni mitoitetaan niin että impedanssi laskee 200 ohmiin syötön mahdollistamiseksi 4:1-balunilla ja 50 Ω koaksiaalikaapelilla.

Hamwiki-taittodipoli.png

Perhosdipoli

Perhosdipolissa syöttöpisteeseen on liitetty toisistaan erossa olevia lankoja, jotka ovat yhdelle taajuudelle optimoituja dipoleja.

Siis: Haluttaessa antenni toimimaan 80m ja 40m bandeilla, samaan syöttöpisteeseen voidaan kiinnittää sekä 80m dipolin langat, että 40m dipolin langat, eikä kumpikaan osu resonanssiin toisensa kanssa.

Katso myös OCF-dipoli toisenlaisesta ratkaisusta.

Paksunnetut elementit

Jos dipoli tehdään siten, että siinä on pituuteensa nähden huomattavasti yhtä lankaa leveämmät elementit, antennin Q-arvo laskee ja se on helpommin vireessä laajemmalla taajuusalueella.

Tällaisen "leveän" nauhan tai putken saa tehtyä laittamalla elementiksi useita sähköisesti molemmista päistään yhteenkytkettyjä rinnakkaisia lankoja ja niiden ääripäiden lähelle mekaanisen rakenteen joka pitää lankoja erillään.

(todo: kuva)

Katso myös