Keilaleveys

Reaaliset antennit eivät juuri koskaan ole ns. isotrooppisia säteilijöitä, eli niistä lähtevä radioenergia lähtee eri suuntiin vaihtelevilla voimakkuuksilla.

Reaalisista antenneista vähiten suuntaavuutta on dipolilla ja sen resiprookeilla rakenteilla (mm. magneettinen looppi.)

Yleensä antenneissa tavoitellaan suuntaavuutta ja silloin keilaleveyden käsite tulee esille. Kyseessä on tavallisesti ns. 3 dB keilaleveys, joka tarkoittaa suuntakuvion maksimin molemmille puolille ulottuvaa kuvion osaa, jonka voimakkuus on vaimentunut enintään 3.0 dB suhteessa maksimiin.

Suuntakuviossa näkyy käytännössä aina muitakin keiloja joihin suuntiin antenni on herkempi, kuin voimakkaammin vaimentaviin ns. minimi suuntiinsa. Häiritsevä signaali voidaan saada vähemmän kiusalliseksi jos antennia kääntää vasta-aseman maksimisignaalin suunnan sijasta hieman sivuun tavoitellen häiritsevän aseman minimointia.

(lisättävää: suuntakuvion kuva!)

Lisäartikkeleita:

• Paraboloidin keilaleveys