Ero sivun ”Friisin yhtälö” versioiden välillä
>Oh2mqk p ("avaruus" -> "tila" ja muuta pientä viilausta) |
>Oh2mqk p (linkki sieppauspinta-alaan) |
||
Rivi 7: | Rivi 7: | ||
<center><math>P_2 = A_{capture} * S_{power} * G_1\,</math></center> | <center><math>P_2 = A_{capture} * S_{power} * G_1\,</math></center> | ||
Jossa ''A<sub>capture</sub>'' on sieppauspinta-ala: | Jossa ''A<sub>capture</sub>'' on [[sieppauspinta-ala]]: | ||
<center><math>A_{capture} = \frac{ G_2 * \lambda^2 }{ 4 \pi }\,</math></center> | <center><math>A_{capture} = \frac{ G_2 * \lambda^2 }{ 4 \pi }\,</math></center> | ||
(tämä pitää vain uskoa - tai lukea pitkä fysikaalinen ja matemaattinen todistus antenniteorian kirjoista.) | (tämä pitää vain uskoa - tai lukea pitkä fysikaalinen ja matemaattinen todistus antenniteorian kirjoista.) |
Nykyinen versio 1. toukokuuta 2005 kello 02.49
Lähtökohtana on isotrooppisesta säteilijästä saatava tehotiheys S etäisyydellä r, joka on teho jaettuna k.o. pallon pinta-alalla:
jos lähetysantennissa on vahvistusta (G1), kerrotaan sillä kaukokentässä saavutettava tehotiheys.
Vastaanottoantenniin saadaan sitten teho:
Jossa Acapture on sieppauspinta-ala:
(tämä pitää vain uskoa - tai lukea pitkä fysikaalinen ja matemaattinen todistus antenniteorian kirjoista.)
Lopulta saadaan vastaanotetuksi tehoksi kaikkien palasten läpi:
Kun lähettimen ja vastaanottimen antennit ovat puhtaasti isotrooppisia, antenneja vastaavat vahvistukset eliminoituvat (ollen ykkösiä):
Ja kun tavoitellaan vapaan tilan häviöiden kaavaa, noita hieman pyöritetään ja käännetään yllä oleva vahvistuslaskenta vaimennukseksi: