Ero sivun ”Friisin yhtälö” versioiden välillä

Radioamatööriwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
>Oh2mqk
Ei muokkausyhteenvetoa
 
>Oh2mqk
p (linkki sieppauspinta-alaan)
 
(6 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
Kirjoittaminen kesken...
[[Category:Teoria]]
Lähtökohtana on [[dBi|isotrooppisesta säteilijästä]] saatava tehotiheys ''S'' etäisyydellä ''r'', joka on teho jaettuna k.o. pallon pinta-alalla:
<center><math>S_{power} = \frac{ P_1 }{ 4 \pi r^2 }</math></center>
jos lähetysantennissa on [[antennivahvistus|vahvistusta]] (''G<sub>1</sub>''), kerrotaan sillä [[kaukokenttä|kaukokentässä]] saavutettava tehotiheys.


Vastaanottoantenniin saadaan sitten teho:
<center><math>P_2 = A_{capture} * S_{power} * G_1\,</math></center>


  oh2bns: mqk: sehän perustuu ihan yksinkertaisesti siihen, että tietty teho isotrooppisessa säteilijässä saa aikaan tietyn tehotiheyden r metrin päässä, joka on teho / ko. pallon pinta-alalla.
Jossa ''A<sub>capture</sub>'' on [[sieppauspinta-ala]]:
<center><math>A_{capture} = \frac{ G_2 * \lambda^2 }{ 4 \pi }\,</math></center>
(tämä pitää vain uskoa - tai lukea pitkä fysikaalinen ja matemaattinen todistus antenniteorian kirjoista.)
 
Lopulta saadaan vastaanotetuksi tehoksi kaikkien palasten läpi:
<center>
{|
|-
|align="right"|<math>P_2</math>
|align="left"|<math>= \frac{ P_1 }{ 4 \pi r^2 } * G_1 * \frac{G_2 * \lambda^2}{4 \pi}\,</math>
|-
|
|align="left"|<math>= P_1 * G_1 * G_2 * \frac{ \lambda^2 }{ \left ( 4 \pi r \right ) ^2}</math>
|-
|}
</center>
 
Kun lähettimen ja vastaanottimen antennit ovat puhtaasti isotrooppisia, antenneja vastaavat vahvistukset eliminoituvat (ollen ykkösiä):
<center><math>P_2 = P_1 * \frac{ \lambda^2 }{ \left ( 4 \pi r \right ) ^2 }</math></center>
 
Ja kun tavoitellaan [[vapaan tilan matkavaimennus|vapaan tilan häviöiden]] kaavaa, noita hieman pyöritetään ja käännetään yllä oleva vahvistuslaskenta vaimennukseksi:
<center><math>
L_{fs} = \frac{ \left ( 4 \pi r \right ) ^2 }{ \lambda^2 }
= \left ( \frac{ 4 \pi r }{ \lambda } \right ) ^2
</math></center>
 
 
<!--
  oh2bns: mqk: sehän perustuu ihan yksinkertaisesti siihen, että tietty teho
        isotrooppisessa säteilijässä saa aikaan tietyn tehotiheyden r metrin
        päässä, joka on teho / ko. pallon pinta-alalla.
  oh2bns: sitten antenni nappaa ko. tehosta sieppauspinta-ala * tehotiheys
  oh2bns: sitten antenni nappaa ko. tehosta sieppauspinta-ala * tehotiheys
  oh2bns: ja tuo sieppauspinta on se mistä siihen Friisin kaavaan tulee ne lambdat
  oh2bns: ja tuo sieppauspinta on se mistä siihen Friisin kaavaan tulee ne lambdat
Rivi 8: Rivi 43:
  oh2bns: siitä pallon pinta-alasta?
  oh2bns: siitä pallon pinta-alasta?
  oh2bns: vapaan tilan vaimennushan ei ole aallonpituudesta riippuvainen
  oh2bns: vapaan tilan vaimennushan ei ole aallonpituudesta riippuvainen
  oh2bns: Jep, siis etäisyydellä r tehotiheys on S = P / (4*pi*r²) tai jos lähetysantennissa on  gainia, kerrotaan vielä G1:llä
  oh2bns: Jep, siis etäisyydellä r tehotiheys on S = P / (4*pi*r²) tai jos
        lähetysantennissa on  gainia, kerrotaan vielä G1:llä
  oh2bns: tästä saadaan vastaanottoantenniin teho P2 = A * S
  oh2bns: tästä saadaan vastaanottoantenniin teho P2 = A * S
  oh2bns: A on sieppauspinta-ala A = G2 * lambda² (4*pi) (tämä pitää vaan uskoa :)
  oh2bns: A on sieppauspinta-ala A = G2 * lambda² / (4*pi) (tämä pitää vaan uskoa :)
  oh2bns: joten vastaanotettu teho on P2 = P1 * G1 * G2 * lambda² / (2*pi*r)²
  oh2bns: joten vastaanotettu teho on P2 = P1 * G1 * G2 * lambda² / (2*pi*r)²
  oh2bns: tosta voi sitten puljata sen vapaan tilan vaimennuksen kun jättää gainit pois
  oh2bns: tosta voi sitten puljata sen vapaan tilan vaimennuksen kun jättää gainit pois
  oh2bns: tämä oli Lindellin kirjasta
  oh2bns: tämä oli Lindellin kirjasta
-->

Nykyinen versio 1. toukokuuta 2005 kello 02.49

Lähtökohtana on isotrooppisesta säteilijästä saatava tehotiheys S etäisyydellä r, joka on teho jaettuna k.o. pallon pinta-alalla:

jos lähetysantennissa on vahvistusta (G1), kerrotaan sillä kaukokentässä saavutettava tehotiheys.

Vastaanottoantenniin saadaan sitten teho:

Jossa Acapture on sieppauspinta-ala:

(tämä pitää vain uskoa - tai lukea pitkä fysikaalinen ja matemaattinen todistus antenniteorian kirjoista.)

Lopulta saadaan vastaanotetuksi tehoksi kaikkien palasten läpi:

Kun lähettimen ja vastaanottimen antennit ovat puhtaasti isotrooppisia, antenneja vastaavat vahvistukset eliminoituvat (ollen ykkösiä):

Ja kun tavoitellaan vapaan tilan häviöiden kaavaa, noita hieman pyöritetään ja käännetään yllä oleva vahvistuslaskenta vaimennukseksi: