EH-antenni

Radioamatööriwikistä
Versio hetkellä 28. toukokuuta 2008 kello 00.33 – tehnyt >Oh2mqk (lisää tekstiä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

EH-antennit ovat yksi muoto ns. "Ristikenttäantennien" -teorian kuvailemista antenneista.

Jopa koko teoria on varsin kyseenalainen, mutta silti antennit vaikuttavat toimivan — tai toisinaan niiden toiminta on suuri pettymys. Mistä siis on kyse ?

Australialainen VK5BR teki merkittävän koesarjan ja kertoi siitä paikallisessa amatöörilehdessä: EH Antenna Further Tests

Johtopäätelmät:
Raportoin runsaasti mittausmenetelmieni ja tulosteni yksityiskohdista liittyen pitkittäisiin, ts. "common mode" -virtakomponentteihin joita EH-antenni kehittää syöttöjohtoonsa.
Kuten omien kokeellisten VK5BR-X2/X3 balansoimattomassa moodissa toimineiden lyhyiden antennieni kanssa, olen lopulta päätynyt tulokseen, että EH-antennin onnistunut toiminta syntyy pääasiassa sen epäbalanssin syöttöjohtoon aiheuttamista epäsymmetrisistä virroista jotka tehollisesti pidentävät antennia, kuin ristikenttäteorioista.
Viritetty balun tai kuristin sijoitettuna jonnekin syöttöjohtoon estää RF:ää pääsemästä takaisin hamshackiin, estää maavirtasilmukoita ja määrää kaapelipituuden joka on aktiivinen tässä pitkittäisessä moodissa. Kuristin pitäisi sijoitettaman kaapeliin paikkaan jossa virta pysyy vakiona pitkän matkaa pitkin kaapelia. Paikka joka on hieman alle 1/4 aallonpituutta EH-antennin huipusta toimii hyvin, mutta jos se on huomattavasti pidemmällä, virtamaksimi siirtyy kauemmas EH-antennista.
Jopa silloin, kun syöttökaapelin virtaepäsymmetriaa katkaiseva kuristin sijaistsee selvästi alle 1/4 aallonpituutta antennin huipusta, antenni toimii tehokaammin koska sen pituutta on jatkettu lyhyellä matkalla epäbalansoitua kaapelia. (Figure 5)

Kyseessä on siis korkean Q-arvon omaava (ja siksi kapeakaistainen) viritetty antenni, joka on mahdollista tehdä huomattavasti pienemmäksi, kuin 1/4 aallonpituuden GP, joskin silloin hukataan jonkin verran tehokkuutta.

Toisaalta 135 kHz bandilla edes 1% hyötysuhteen saavuttaminen on hurja suoritus, onhan kyseisellä bandilla aallonpituus 2200 metriä ja siitä neljännes on 550 metriä, joka on kovin epäkäytännöllinen GP:ksi, tai dipolinkaan tekoon tarvitaan huimasti tilaa ja se on silti erittäin lähellä maata.