EH-antenni

EH-antennit ovat yksi muoto ns. "Ristikenttäantennien" -teorian kuvailemista antenneista.

Jopa koko teoria on varsin kyseenalainen, mutta silti antennit vaikuttavat toimivan — tai toisinaan niiden toiminta on suuri pettymys. Mistä siis on kyse ?

Australialainen VK5BR teki merkittävän koesarjan ja kertoi siis paikallisessa amatöörilehdessä: EH Antenna Further Tests

Johtopäätelmät:

Raportoin runsaasti mittausmenetelmieni ja tulosteni yksityiskohdista liittyen pitkittäisiin, ts. "common mode" -virtakomponentteihin joita EH-antenni kehittää syöttöjohtoonsa.

Kuten omien kokeellisten VK5BR-X2/X3 balansoimattomassa moodissa toimineiden lyhyiden antennieni kanssa, olen lopulta päätynyt tulokseen, että EH-antennin onnistunut toiminta syntyy pääasiassa sen epäbalanssin syöttöjohtoon aiheuttamista epäsymmetrisistä virroista jotka tehollisesti pidentävät antennia, kuin ristikenttäteorioista.

Viritetty balun tai kuristin sijoitettuna jonnekin syöttöjohtoon estää RF:ää pääsemästä takaisin hamshackiin, estää maavirtasilmukoita ja määrää kaapelipituuden joka on aktiivinen tässä pitkittäisessä moodissa. Kuristin pitäisi sijoitettaman kaapeliin paikkaan jossa virta pysyy vakiona pitkän matkaa pitkin kaapelia. Paikka joka on hieman alle 1/4 aallonpituutta EH-antennin huipusta toimii hyvin, mutta jos se on huomattavasti pidemmällä, virtamaksimi siirtyy kauemmas EH-antennista.

Jopa silloin, kun syöttökaapelin virtaepäsymmetriaa katkaiseva kuristin sijaistsee selvästi alle 1/4 aallonpituutta antennin huipusta, antenni toimii tehokaammin koska sen pituutta on jatkettu lyhyellä matkalla epäbalansoitua kaapelia.