Taajuushyppelevä hajaspektrimodulaatio
Yleisiä harhoja
- Taajuushyppelevää hajaspektrisignaalia ei voi havaita
- Taajuushyppelevää hajaspektrisignaalia ei voi häiritä
- Taajuushyppelevää hajaspektrisignaalia ei voi kuunnella
Taajuushyppelevä hajaspektrimodulaatio
Taajuushyppelevän hajaspektrimodulaation idea on, että lähetin ja vastaanotin vaihtavat toiminta-taajuutta tiheästi ja keskenään synkronissa. Vaihtotahti on kuitenkin enintään symbolitaajuus, tavallisesti huomattavasti alempi ollen luokkaa 0.1 sekuntia per hyppy. Datakäytössä muutama sata tai muutama tuhat hyppyä sekunnissa.
Leveällä taajuusalueella hyppelevän signaalin havaitseminen keskeltä kaikenlaisia muita mahdollisia häiriösignaaleja voi olla hankalaa (esim. aktiivisesti käytetyllä ISM-bandilla). Samoin sellaisen häirintä varsinkaan järjestelmällä, jonka pitää kuulla bandilta lähete, ennen kuin se säntää päälle juuri siihen kohtaan.
Paikallaan oleva häiriö kuuluu hyppelevälle järjestelmälle lyhyenä hyötysignaalin tärveltymisenä, mikä ei välttämättä haittaa ollenkaan.
Tämä hajaspektrin muoto on usein liitetty LPI-termiin: Low Propability of I. Alunperin I oli Interference, poliittisten (?) paineiden alla se on alkanut esiintyä muodossa: Intercept -- siis alunperin: vaikeasti häirittävä, nykyisin: vaikeasti siepattava.
Jos tällaisen taajuushyppelyn päällä ajetaan jotain yksinkertaista signaalia, kuten puhetta FM modulaatiolla, riittää että kuuntelijalla on yksinkertainen FM vastaanotin viritettynä kaikille signaalin esiintymätaajuuksille ja jokaisessa radiossa on nopea kohinasalpa. Analogisen systeemin sijasta tämä voidaan tehdä digitaalisestikin, jossa etuna on vieläkin nopeampi kohinasalpa.
Käytännön järjestelmiä missä taajuushyppelyä käytetään on ainakin:
- GSM verkko
- Eräät sotilasradiojärjestelmät
- langaton lähiverkko (WLAN)