Ero sivun ”Vaihekohina” versioiden välillä
>Oh2mqk |
>Oh2mqk |
||
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
Jos halutaan kuulla heikkoa signaalia jonkin voimakkaan vierestä, tarvitaan [[sekoitin]] joka sietää suuria signaalitasoja ja jonka dynamiikka on erinomaisen suuri. Samoin tarvitaan stabiili ja puhdas paikallisoskillaattori. | Jos halutaan kuulla heikkoa signaalia jonkin voimakkaan vierestä, tarvitaan [[sekoitin]] joka sietää suuria signaalitasoja ja jonka dynamiikka on erinomaisen suuri. Samoin tarvitaan stabiili ja puhdas paikallisoskillaattori. | ||
Sanokaamme että kiinnostava signaali on 100 Hz sivussa äänekkäästä signaalista ja se on myös | Sanokaamme että kiinnostava signaali on 100 Hz sivussa äänekkäästä signaalista ja se on myös 60 [[desibeli|dB]] alle äänekkään signaalin tason. | ||
Jos paikallisioskillaattorin sivunauhakohina 100 Hz kohdalla on - | Jos paikallisioskillaattorin sivunauhakohina 100 Hz kohdalla on -60 [[desibeli|dBc]], heikko asema hukkuu kokonaan vahvan alle. (''Olettaen että kummallakin on äärimmäisen spektripuhdas lähete.'') | ||
(Yksi S-yksikkö on 6 dB, S0 vs. S9 on | (Yksi S-yksikkö on 6 dB, S0 vs. S9 on 60 dB ... tuollainen S0 signaali on helposti kuultavissa!) | ||
{{stub}} | {{stub}} | ||
Versio 18. tammikuuta 2008 kello 00.03
Sivunauhakohina on oskillaattorin tuottaman todellisen signaalin ominaisuus, jolla se poikkeaa ideaalisesta puhtaasta yksiäänisestä signaalista. Oskillaattorin huonolla sivunauhakohinalla voidaan pilata muutoin hyvä radio.
Toisin paikoin tästä käytetään termiä vaihekohina (englanniksi: phase noise) ja lähinnä digitaalisten järjestelmien tapauksessa termi on vaihevärinä tai kellovärinä (englanniksi: phase jitter ja clock jitter).
Erittäin hitaita signaaleja tuottaessa ja etsiessä tarvitaan ominaisuuksia joita kutsutaan termeillä taajuusstabiilisuus tai vaihestabiilisuus. Nekin ovat sivunauhakohinan ilmenemismuotoja, kun ollaan millihertsien tai mikrohertsien päässä kantoaallosta.
Merkitys radiossa
Radiossa sekoitetaan (ks. sekoitin) kiinnostavaa signaalia paikallisoskillaattorin signaalilla ja ne muodostavat sekoitustuloksen, jossa äärimmäisen puhdaskin lähetesignaali muuttuu muodoltaan paikallisoskillaattorin spektrikuvaksi (plus hieman päälle.)
Jos halutaan kuulla heikkoa signaalia jonkin voimakkaan vierestä, tarvitaan sekoitin joka sietää suuria signaalitasoja ja jonka dynamiikka on erinomaisen suuri. Samoin tarvitaan stabiili ja puhdas paikallisoskillaattori.
Sanokaamme että kiinnostava signaali on 100 Hz sivussa äänekkäästä signaalista ja se on myös 60 dB alle äänekkään signaalin tason. Jos paikallisioskillaattorin sivunauhakohina 100 Hz kohdalla on -60 dBc, heikko asema hukkuu kokonaan vahvan alle. (Olettaen että kummallakin on äärimmäisen spektripuhdas lähete.) (Yksi S-yksikkö on 6 dB, S0 vs. S9 on 60 dB ... tuollainen S0 signaali on helposti kuultavissa!)
Sivunauhaspektri
kuvat ja selitykset
Jitter
Jitter tai kellovärinä on digitaalisissa järjestelmissä käytettävä oskillaattorin laadun mittaväline. Se näkyy sivunauhaspektrissä ylimääräisenä kumpuna.