Vahvistin
Toimintaluokat
Vahvistimia luokitellaan erilaisiin ns. toimintaluokkiin sen mukaan, miten "lineaarisia" ne ovat, eli miten hyvin ne toistavat saamaansa ohjaussignaalia ulos.
A-luokka
Lineaarisuuden perikuva, toimintapiste on vahvasti "jatkuvasti virta päällä, voimakkuutta säädetään pikkuisen". Tällaisen vahvistimen virtalähde käy jatkuvasti vakioteholla.
Kuormaan päätyy korkeintaan luokkaa 30% syöttöenergiasta. Jos ohjaus on hiljaa, kuormaan päätyy vähemmän.
Tällainen vahvistin on kuitenkin helppo tehdä, jos sen tehottomuus on hyväksyttävissä.
A-luokan vahvistinastetta käytetään silloin kun hyötysuhteella ei ole suurta merkitystä ja halutaan mahdollisimman lineaarinen toisto. Tyypillinen tilanne on radiovastaanottimen etuaste.
AB-luokka
Transistori johtaa virtaa alle 100% ja yli 50% ajasta. AB-luokkaa käytetään sellaisissa tilanteissa jossa hyötysuhteella on merkitystä ja jonka dynamiikka-alueen tulee olla laaja. Tyypillinen tilanne on SSB-lähettimen pääteaste.
B-luokka
Transistori johtaa sähköä 50% ajasta. Periaatteessa B-luokassa oleva vahvistinaste toistaa tulevan signaalin oikein mutta käytännössä transistorien epälineaarisuudet vääristävät signaalia lähellä virran 0-kohtaa. B-luokan vahvistinasteita ei juurikaan käytetä. Hyötysuhde on parempi kuin A-luokassa mutta selvästi huonompi kuin C-luokassa.
C-luokka
Epälineaarinen tapaus, transistori (tai elektroniputki) on johtavana korkeintaan 50% ajasta.
C-luokan vahvistinastetta käytetään silloin kun vahvistimen amplitudilineaarisuudella ei ole merkitystä ja halutaan hyvää hyötysuhdetta. Lähettimissä (esimerkiksi FM)informaatio sisältyy taajuuteen tai sen muutokseen ja signaalin amplitudi on vakio. C-luokan vahvistinasteessa syntyy aina harmoonisia yliaaltoja (2* ,3* jne)joten taajuuden kertominen onnistuu näppärästi.
D-luokka
Erilaiset systeemit joissa tehovahvistusta tehdään PWM tekniikoin ohjatuin virtalähtein ja muutenkin äärimmäisen epälineaarisesti.
RF tehovahvistimena tällaisen toiminnan lippulaivana voi pitää HELAPS-vahvistinta.