Ero sivun ”Tutkayhtälö” versioiden välillä

Radioamatööriwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
>Oh2mqk
p (monostaattisen tutkan yhtälö kaivettu esille..)
>Oh2mqk
p (Tutkayhtälöä ESA:n "tutkakurssista" - 1. checkpoint commit)
Rivi 18: Rivi 18:
* <math>\sigma\,</math> = tutkapoikkipinta-ala (''radar cross-section'')
* <math>\sigma\,</math> = tutkapoikkipinta-ala (''radar cross-section'')
* <math>R\,</math> = etäisyys (''range'')
* <math>R\,</math> = etäisyys (''range'')
----
[[Kuva:esa.int_c3-radar-equation.png|left]]
[[Tutkayhtälö]] kuvaa tutka-asetelman kolmen osan: lähettimen, kohteen sirontaparametrien ja vastaanottimen keskinäisiä signaalisuhteita.
Kun lähetetään teholla <math>P_t</math> ja lähetinantennin vahvistuksella <math>G_t</math> kohti kohdetta, saadaan sirontakohteella:
<center><math>S_s = \left(P_t G_t\right)\left(\frac{1}{4\pi R^2}\right)\,</math></center>
jossa <math>S_s</math> on tehotiheys sirottavalla kohteella.
Edellä <math>\left(\frac{1}{4\pi R^2}\right)\,</math> on "matkavaimennus" (''spreading loss'').
Saadaksemme sirontakohteen sieppaaman kokonaistehon, kerromme sille lankeavan tehotiheyden (<math>S_s\,</math>) kohteen tehollisella pinta-alalla (''radar cross-section'') (<math>A_{rs}\,</math>):
<center><math>P_{rs} = A_{rs} * S_s\,</math></center>
Huomaa toki, että ''tehollinen pinta-ala'' ei ole kohteen todellinen fyysinen pinta-ala, vaan sellainen ala, jolta saapuva teho poistuisi, jos voitaisiin olettaa kaiken muun tehon menevän kohteen ohi häiriöttä.  <math>A_{rs}</math>:n todellinen arvo riippuu sekä sirottajan tehokkuudesta, että vastaanotinantennista.
Osa sirontakohteeseen energiasta absorboituu sinne, ellei kyseessä ole täydellinen johde tai eriste.
Loppu säteilee uudelleen erilaisiin suuntiin.
Osa joka absorboituu on: <math>f_a</math> joten uudelleensäteillyt osa on: <math>1 - f_a</math> ja kokonaisuudessaan uudelleensäteillyt teho on:
<center><math>P_{ts} = P_{rs} \left( 1 - f_a \right)</math></center>
Erilaiset kohteessa tapahtuvat johtuma- ja siirtymävirrat tuottavat radiotehon uudelleensäteilyä, jolla on oma suuntakuvionsa (kuten antenneilla).
Huomaa myös, että sirottajan tehollinen vastaanottoala riippuu radiotehon saapumissuunnasta, joten yllä oleva <math>A_{rs}</math> pitää ymmärtää pätevän vain nimenomaisesta suunnasta tulevaan radiotehoon.
Uudelleensäteilyn suuntakuvio ei välttämättä ole sama, kuin <math>A_{rs}</math>:n sisääntuleva kuvio,
lisäksi mahdollinen vahvistus vastaanottimen suuntaan merkitsee uudelleensäteilykuviolle.
Näin saamme:
<center><math>S_r = P_{ts} G_{ts} \left(\frac{1}{4\pi R^2}\right)</math></center>
(S_r ??)
missä <math>P_{ts}</math> on uudelleensäteilty kokonaisteho, <math>G_{ts}</math> on sironnan vahvistus vastaanottimen suuntaan  ... ''and is the spreading factor for the reradiation.''

Versio 12. marraskuuta 2004 kello 01.23


Tutkayhtälö:

TODO: lähdeanalyysi, verifiointi.. Aikojen saatossa on näkynyt paljon kirjoissa olevia yhtälöitä joissa on Jotain Vialla


Monostaattisen (sama antenni lähettää ja vastaanottaa) tutkan tutkayhtälö:

Jossa:

  • = vastaanotettu radioteho
  • = lähetetty radioteho
  • = antennivahvistus
  • = aallonpituus
  • = tutkapoikkipinta-ala (radar cross-section)
  • = etäisyys (range)

Esa.int c3-radar-equation.png

Tutkayhtälö kuvaa tutka-asetelman kolmen osan: lähettimen, kohteen sirontaparametrien ja vastaanottimen keskinäisiä signaalisuhteita.

Kun lähetetään teholla ja lähetinantennin vahvistuksella kohti kohdetta, saadaan sirontakohteella:

jossa on tehotiheys sirottavalla kohteella. Edellä on "matkavaimennus" (spreading loss).

Saadaksemme sirontakohteen sieppaaman kokonaistehon, kerromme sille lankeavan tehotiheyden () kohteen tehollisella pinta-alalla (radar cross-section) ():

Huomaa toki, että tehollinen pinta-ala ei ole kohteen todellinen fyysinen pinta-ala, vaan sellainen ala, jolta saapuva teho poistuisi, jos voitaisiin olettaa kaiken muun tehon menevän kohteen ohi häiriöttä. :n todellinen arvo riippuu sekä sirottajan tehokkuudesta, että vastaanotinantennista.

Osa sirontakohteeseen energiasta absorboituu sinne, ellei kyseessä ole täydellinen johde tai eriste. Loppu säteilee uudelleen erilaisiin suuntiin. Osa joka absorboituu on: joten uudelleensäteillyt osa on: ja kokonaisuudessaan uudelleensäteillyt teho on:

Erilaiset kohteessa tapahtuvat johtuma- ja siirtymävirrat tuottavat radiotehon uudelleensäteilyä, jolla on oma suuntakuvionsa (kuten antenneilla). Huomaa myös, että sirottajan tehollinen vastaanottoala riippuu radiotehon saapumissuunnasta, joten yllä oleva pitää ymmärtää pätevän vain nimenomaisesta suunnasta tulevaan radiotehoon.

Uudelleensäteilyn suuntakuvio ei välttämättä ole sama, kuin :n sisääntuleva kuvio, lisäksi mahdollinen vahvistus vastaanottimen suuntaan merkitsee uudelleensäteilykuviolle. Näin saamme:

(S_r ??) missä on uudelleensäteilty kokonaisteho, on sironnan vahvistus vastaanottimen suuntaan ... and is the spreading factor for the reradiation.