SWR-mittari

SWR-mittari on laite, jolla mitataan nimensä mukaisesti SWR:ää, eli seisovan aallon suhdetta (standing wave ratio). Laite on lähes välttämätön radioamatööriasemalla. SWR-mittareita on momenlaisia, ja sellainen on usein sisäänrakennettuna hyvissä lähetinvastaanottimissa sekä antenninvirityslaitteissa.

SWR-mittareita on yleisesti kahden tyyppisiä. Ristiinnäyttävällä mittaritaululla varustettuja sekä yhdellä osoitinneulalla varustettuja.

Ristiinnäyttävässä on kaksi osoitinneulaa, joista toinen näyttää ulosmenevän tehon ja toinen kuormasta takaisin lähettimeen heijastuvan tehon, ja SWR-lukema saadaan asteikolta neulojen risteyskohdasta.

Yksineulaisessa on yleensä valintakytkin, jolla valitaan näytetäänkö ulosmenevää (FWD) vai takaisinheijastuvaa (REF) tehoa. Joissakin malleissa voi olla vielä kytkin, jolla valitaan näyttääkö mittari tehoa vai SWR:ää. Useimmissa malleissa on vielä säädin, jolla säädetään tai kalibroidaan herkkyys. Tällöin mittaria käytetään siten, että valitaan ulosmenevän tehon näyttö (FWD-asento), lähetetään ja säädetään säätimellä mittari näyttämään maksimia. Tämän jälkeen vaihdetaan heijastuvan tehon näytölle (REF-asento), lähetetään ja luetaan mittarista lukema.

Kalibrointiväline

SWR-mittarin normaali käyttökalibrointi kerrotaan laitteen käyttöohjeessa, mutta tässä on tarkoituksena käsitellä laitteen refrenssikalibraatiota.

Syöttämällä 50 Ohmin siirtolinjalla tehoa 150 Ohmin impedanssiin (vastukseen), saadaan SWR 3:1, samoin on 50/3 = 16.7 Ohmin vastuksella.

Tällaisen kalibrointivälineen voi tehdä mittarin antenniliittimeen sopivasta liittimestä, RG-8/RG-213 kaapelinpätkästä ja sen päähän laitettavasta induktanssivapaasta vastuksesta. Koska helpommin käsiin saatavat tällaiset vastukset ovat 50 Ohmia, niiden rinnankytkennästä on nyt apua.

Isompia tehoja kestävä ratkaisu on laittaa kolme kappaletta 50 Ohmin induktanssivapaita RF-päätevastuksia kiinni jäähdytyslevyyn siten, että niiden "kuumat" päät koskettavat toisiaan ja tuoda koaksiaalin keskikarva samaan paikkaan. Koaksiaalin vaippa pitää myös kytkeä johtavasti päätevastuksiin, esimerkiksi siten että vastusten ja jäähdytyslevyn välissä on ohut (0.2-0.5 mm) kuparipellin pala johon on tehty koaksiaalille sopiva U-kouru ja koaksiaalin vaippa tinataan tähän kouruun. Koko systeemi peitetään vielä suojapellillä/kotelolla, joka estää kosketuksen RF-tehoa sisältäviin osiin.

Varovaisuutta juotoslämpötilojen kanssa! Kaapelin polyeteenivaippa sulaa helposti! Kuparilevyn esikuumennus esim. hellalla voi olla tarpeen, jotta ei tarvita mitään "peltikattokolveja" juotoksia tehdessä.

Kaapelin päähän kannattaa laittaa N-uros ja käyttää UHF-liittimin liittyviin systeemeihin lyhyitä sovitinkaapelia (N-naaras/UHF-uros) tai adaptereita.