Perusluokan palsta 2015-19/Radioamatööriaseman maadoitus

Radioamatööriwikistä
Versio hetkellä 11. helmikuuta 2022 kello 00.35 – tehnyt Oh6va (keskustelu | muokkaukset) (luotu)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä sivu on osa Tomi Helpiön Perusluokan palsta 2015–19 -kirjaa, johon on uudelleentoimitettu Radioamatööri-lehdessä vuosina 2015–2019 julkaistut Perusluokan palsta -juttusarjan artikkelit.

Radioamatööriaseman maadoitus

Aseman maadoitus koskee kaikkia kiinteitä radioamatööriasemia. Oikein tehty maadoitus on aseman käyttöturvallisuuden kannalta oleellinen asia, eikä sitä saa ohittaa olankohautuksella. Kerron seuraavassa maadoituksen tarkoituksesta sekä sen toteutuksesta. Rakennutin omakotitalon haja-asutusalueelle, ja sinne toteutettiin jo rakennusvaiheessa maadoitusjärjestelmä, joka ottaa huomioon myös radioamatööriaseman tarpeet. Käytän sitä alla esimerkkinä.

Maadoituksen tehtävät

Aseman maadoituksella on kolme tehtävää:

  1. toimia sähköturvallisuusmaana,
  2. toimia radiotaajuisen (RF) energian maana ja
  3. toimia laitteiden ja muun omaisuuden suojana salamaniskun varalta.

Aina kaksi jälkimmäistä eivät ole välttämättömiä tavoitteita. Antennijärjestelmä esimerkiksi voi olla sellainen tai lähetysteho niin alhainen, ettei RF-maalle ole tarvetta. Ukkosvahingon todennäköisyys, esimerkiksi sisäantennia käytettäessä, saatetaan myös arvioida niin pieneksi, ettei sen varalta ole tarvetta suojautua. Sähköturvallisuusmaa tulee sen sijaan järjestää aina.

Sähköturvallisuusmaadoitus

Kuva 1. Yksinkertaistettu kaavio sähkönsyötöstä ja suojamaadoituksen toiminnasta. Verkkoyhtiön pienjänniteverkot on rakennettu TN-C järjestelmään, eli niissä vaihejohtimiin on yhdistetty nolla- ja suojajohdin (PEN). Liittymällä eli rakennuksessa PEN-johdin muuttuu erillisiksi nolla (N)- sekä suojamaadoitusjohdoiksi (PE), eli verkko on TN-S järjestelmän mukainen.

Verkkoyhtiön pienjänniteverkot on rakennettu TN-C järjestelmään, eli niissä vaihejohtimiin on yhdistetty nolla- ja suojajohdin (PEN). Liittymällä eli rakennuksessa PEN-johdin muuttuu erillisiksi nolla (N)- sekä suojamaadoitusjohdoiksi (PE), eli verkko on TN-S järjestelmän mukainen (kuva 1).

Laitteen vikaantuessa sähkövirta kulkee muuntajalta vaihejohtoa pitkin (esim. L3) ja palaa PE-johtoa pitkin kiinteistön sähköpääkeskukselle, josta se lähtee jakeluverkkoon ja takaisin muuntajalle PEN-johtoa pitkin. Suojalaite, kuten sulake tai uusissa rakennuksissa johdonsuojakatkaisija, katkaisee virran. Jos rakennus on valmistunut tai saneerattu vuonna 2008 tai sen jälkeen, johdonsuojakatkaisimen lisäksi vaihejohdossa on vikavirtasuojakytkin. Jos henkilö koskettaa laitetta vian tapahtuessa, hänen ja maan välillä on kosketusjännite (Ut). Tällöin vikavirtasuojakytkin toimii ennen johdonsuojakatkaisijaa.

Sähkölaitteet on kytketty joko yksivaiheisesti vaihejohtimen ja nollajohtimen tai kolmivaiheisesti vaihejohtimien välille. Nykyään koko sähköasennuksessa käytetään myös suojamaadoitusjohtimia, joilla sähkölaitteet voidaan suojamaadoittaa.

Kuva 2. Hamshackin pistorasiat ovat oman ryhmäkatkaisijansa takana, ja ne on sijoitettu seinään työskentelypöydän yläpuolelle. Maadoitettuja 16 A:n pistorasioita on riittävästi ja yhä yleisempiä latureita ym. varten on lisäksi 2,5 A:n ”Euro”-pistorasioita. Kuvassa maadoitettu johto haarautuu tietokonelaitteille UPS:n kautta sekä ilman varavoimaa oleville radiolaitteille.

Keväästä 2008 lähtien uusiin asennuksiin (esim. pistorasiat, kuva 2) on pitänyt laittaa vikavirtasuojakytkin, lukuun ottamatta kiinteästi asennettuja sähkölaitteita, kuten kiuas tai ryhmäjohto, joka syöttää ennalta määrättyä laitetta (esim. jääkaappi ja pakastin). Aiemmin vuodesta 1996 vikavirtasuojakytkin vaadittiin vain märkä- ja ulkotilojen pistorasioihin. Valaistus on voitu jättää vikavirtasuojauksen ulkopuolella, ellei saneerattaessa ryhmä ole sisältänyt valaisimien lisäksi pistorasioita. Vuodesta 2017 lähtien standardin SFS 6000 uudistuessa myös valaistusryhmät on suojattava vikavirtasuojalla.

Kuva 3. Uuden taloni maadoituskaavio sisältää myös radioamatööriaseman erilliset maadoituskytkennät.

Sähköturvallisuuden kannalta on oleellista, että talon kaikki sähköä johtavat rakenteet on kytketty toisiinsa. Näin estetään vaarallisten jännite-erojen syntyminen niiden välille. Käytännössä kaikki sähköä johtavat rakenteet kytketään tukevilla kuparijohtimilla potentiaalintasauskiskoon (MEB, Main Equipotential Bonding). Tämä on esitetty kuvassa 3. On huomattava, että mahdollisen rakennukseen tulevan kaapeli-TV:n kaapelin suojavaippa maadoitetaan myös tähän pisteeseen.

Kuva 4. Kahden 16 mm2:n Cu-vaijerin yhdistäminen puristettavalla C-liittimellä.

Tämä potentiaalintasauskisko on sitten kytketty varsinaiseen maadoituselektrodiin, joka on uusissa pientaloissa usein perustuksen reunaa kiertävä rengaselektrodi, joka on 16 mm2:n paljasta kuparivaijeria (kuva 4). Koska myös perustuksen betoniraudoitus on kytketty potentiaalintasauskiskoon, toimii myös se maadoituksen apuna. Minun taloni tapauksessa maanvarainen betonilaatta muodostaa suuren maahan kosketuksissa olevan pinnan.

Kaikki käytettävät suojamaadoitetut sähkölaitteet on kytketty tähän maadoitukseen pistorasioiden maadoitusliuskojen kautta. Näin myös radioamatööriaseman suojamaadoitetut laitteet on yhdistetty tähän maadoitukseen.

RF-maa

Ylimääräinen radiotaajuinen energia voi aiheuttaa asemalla ikäviä ilmiöitä. Tämä yleensä antennijärjestelmästä palaava RF-energia voi aiheuttaa RF-sähköiskuja kosketettaessa mikrofonia, avainta tai radion runkoa. Lisäksi se voi aiheuttaa laitteissa monenlaisia häiriöitä, erityisesti jos niiden rungot ovat eri RF-potentiaalissa. Tietokoneeseen päästessään RF saa sen sekaisin.

Suojamaadoitus ei kuitenkaan ole hyvä maa radiotaajuiselle energialle. Pitkien kiinteästi asennettujen suojamaadoitusjohtimien induktanssi on suuri ja radiotaajuuksilla niiden impedanssi on valtava. Ne eivät siis toimi RF-maana. Mikä nyt avuksi?

Radiotaajuiselle energialle tulee järjestää mahdollisimman matalaimpedanssinen reitti maahan. Helpoimmin tämä onnistuu, jos asema sijaitsee kellari- tai pohjakerroksessa, koska tällöin matka maahan on lyhyt. Minun asemani sijaitsee pohjakerroksessa, ja etäisyys työpöytäni nurkalta teräsbetonilaattaan on alle metri.

Pituuden (mahdollisimman lyhyt) lisäksi maadoitusjohtimen impedanssiin vaikuttaa sen poikkileikkauksen muoto. Virranahtoilmiön (skin effect) ansiosta radiotaajuinen energia kulkee vain johtimen pintakerroksessa. Näin ollen johtimen ulkopinta-alan tulee olla mahdollisimman suuri. Poikkileikkaukseltaan pyöreä johdin on tällöin huonompi verrattuna litteään nauhaan, vaikka sen poikkileikkauksen pinta-ala olisi sama. Käytäntö ja kustannukset kuitenkin yleensä sanelevat, että maadoitusjohdin on yleisesti käytettyä 16 mm2:n kuparivaijeria. Tämä on siis vain tehtävä mahdollisimman lyhyeksi.

Kuva 5. Hamshackissä olevaan ylimääräiseen potentiaalintasauskiskoon (SEB) on kytketty aseman maadoitukseen liittyvät maadoitusvaijerit (ke-vi) sekä erikseen kaikkiin aseman laitteisiin kytketyt tinatut kuparipunosnauhat. Kiskoon on myös yhdistetty ylijännitesuojalla varustettu antennikytkin, johon on kiinnitetty kaikki ulkoa tulevat antennijohdot. Toinen antennikytkin on jo varalla aseman laajennusta varten.

Radiotaajuisen energian torjumiseksi aseman kaikkien laitteiden rungot tulee kytkeä yhteiseen potentiaalintasauspisteeseen (SEB, Secondary Equipotential Bonding, kuva 5), joka puolestaan maadoitetaan ja kytketään pääpotentiaalintasauskiskoon (MEB, ks. kuva 3).

Varsinaisena RF-maana asemallani on kaksi hamshackin kohdalla talosta poispäin kulkevaa, maahan haudattua 20 m:n kuparivaijeria. Ne on kytketty myös talon päämaadoituselektrodiin. Mitä enemmän vaijereita on, sitä parempi, koska niiden yhteisimpedanssi pienenee. Kahden samanpituisen rinnankytketyn maadoitusvaijerin impedanssi on noin puolet yhden impedanssista. Jos haluaa edelleen puolittaa impedanssin, vaijereita tarvitaan neljä, sitten kahdeksan ja niin edelleen. Lompakko tulee nopeasti vastaan. Vaijereiden ei kannata olla yli 25 m pitkiä, koska sen yli menevä osuus ei enää tehosta RF-maadoitusta. Maadoitusimpedanssia voi pienentää asentamalla maadoitusvaijeriin muutaman metrin välein maadoitussauvoja. 20 metrin maadoitusvaijerissa voisi näin olla vaikka viisi maadoitussauvaa. Minä en voinut niitä lisätä, koska tontilla kallio on lähes pinnassa.

Jos asema sijaitsee toisessa kerroksessa tai jopa ylempänä, esimerkiksi kerrostalossa, ei yllä kuvattu RF-maadoitus ole mahdollista. Maadoitusjohtimen impedanssi nousee liian suureksi ja toisaalta pituuden kasvaminen voi saada sen toimimaan antennina. Kympillä neljännesaallonpituus on vain noin 2,5 m. Maadoitusjohtimen tulee olla tätä merkittävästi lyhempi, jottei se rupea säteilemään. Helpointa olisi, jos antennijärjestelmä olisi niin symmetrinen (esim. puoliaaltodipoli), ettei RF-maata tarvitse. Juuri korkealla sijaitsevat asemat kuitenkin joutuvat usein turvautumaan epäsymmetrisiin antenneihin (esim. päästä syötetyt langat), jotka tarvitsevat RF-maan.

Vesijohdot tai keskuslämmitysputket eivät ole suositeltavia RF-maana ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin muoviosien käyttö putkiasennuksissa on yleistynyt, joten vesiputki ei välttämättä tarjoakaan reittiä maahan. Toiseksi vesiputket saattavat ruveta toimimaan osana antennijärjestelmää, mikä voi johtaa RF-häiriöihin. Kerrostalossa tämä ei ainakaan lisää naapurisopua, hi.

Kaukana maasta sijaitsevalle radioamatööriasemalle voi järjestää RF-maan seuraavalla tavalla. Oleellista on jälleen huolehtia laitteiden välisestä potentiaalintasauksesta eli siitä, ettei aseman eri laitteiden runkojen välillä ole (RF-) jännite-eroja. Tämä onnistuu helpoiten kytkemällä kaikkien laitteiden rungot yhteiseen pisteeseen. Tähän pisteeseen kytketään sitten neljännesaallon pituinen eristetty lanka. Tämä lanka toimii antennijärjestelmän sähköisenä vastapainona, ”imee” ylimääräisen RF-energian ja säteilee sen.

Yksi lanka toimii vain yhdellä bandilla, joten jokaiselle bandille, jolla työskentelee, tarvitaan oma neljännesaallon pituinen lanka; nämä sitten vain kytketään rinnan potentiaalintasauspisteeseen. Lankojen tarkkoja pituuksia saattaa joutua kokeilemaan. Toinen vaihtoehto on hankkia maadoituslangan sovituslaite (Artificial Ground), joka toimii impedanssisovittimena ja ”virittää” yhden vastapainolangan halutulle taajuudelle. Joka tapauksessa lähettimen ollessa päällä vastapainolangan päässä saattaa olla hyvinkin korkeita jännitteitä, joten se täytyy eristää. Muuten langat voivat kulkea esimerkiksi jalkalistaa myöden.

Ukkossuojaus

Ukkossuojauksen tavoitteena on ohjata mahdollisimman suuri osa salaman energiasta maahan ennen kuin se pääsee aseman laitteisiin tai ylipäänsä sisälle taloon. Tämä onnistuu luomalla mahdollisimman matalaimpedanssisia reittejä, joita pitkin purkausenergia siirtyy kontrolloidusti maahan.

Ukkosen yhteydessä käytetään yksikköjä megavoltti ja kiloampeeri. Kyseessä on siis valtava energia, joka pitäisi hallita. Helposti voisi ajatella, että salama on tasavirtaa, koska kyseessähän on vain staattisen sähkön purkaus. Ukkospurkauksen nousuaika on kuitenkin hyvin lyhyt, luokkaa 1 µs, ja se aiheuttaa vastaavasti luokkaa 1 MHz olevan taajuuden. Lisäksi purkaus koostuu useista pulsseista. Ukkosenergia on siis radiotaajuista, ja tämä on otettava huomion ukkossuojausjärjestelmää suunniteltaessa. Yllä käsitellyn RF-maadoituksen periaatteet soveltuvat myös ukkosmaadoitukseen.

Kuva 6. Radioamatööriaseman maadoituksen periaate. (kuva: OH6TY /2/)

Muistan yhdet hääjuhlat, jotka järjestettiin vanhan navetan ylisillä. Kun etsimme vielä paikkojamme, kuului ulkoa jysähdys, kuin olisi tykillä ammuttu. Salama oli iskenyt navetan vieressä olevaan kuuseen. Oliko kyseessä korkeimman kirous vai siunaus juuri solmitulle avioliitolle? Ilmeisesti siunaus, koska pariskunnan hopeahääpäivä jo lähestyy. Myöhemmin kuulin, että kuusi oli kuollut pystyyn. Joka tapauksessa se on lähin kosketukseni ukkoseen, ja se sai kyllä kunnioittamaan tätä luonnonilmiötä.

Samuli, OH6TY, on käsitellyt ukkosen syntyä ja siltä suojautumista /2/. Kuvassa 6 on hänen laatimansa kaavio radioamatööriaseman ukkossuojauksesta erillistalossa.

Jos asemalla on masto, on se tietenkin ensimmäisenä mieleen tuleva ukkossuojauskohde. Kolmiomastossa on kolmet 120°:n välein olevat harukset. Näissä suunnissa kulkevat myös maahan haudatut maadoitusvaijerit. Ne ovat yksistä päistään kiinni maston tyvessä ja toisista harusankkureissa. Lisäksi maadoitukseen voi lisätä mastoa harusankkureiden etäisyydellä kiertävän rengaselektrodin. Kuvassa 6 on esitetty myös ns. J-elektrodi, jonka tehtävänä on suojata maston betoniperustusta ukkosenergialta. Jokaisen maston rakentajan on syytä suunnitella maston maadoitus huolella.

Kuva 7. Talon ulkoseinässä hamschackin kohdalla on maadoitettu kupariripa, johon on kiinnitetty koaksiaaliylijännitesuojat. Ylijännitesuojiin on kytketty alhaaltapäin tulevat antennikaapelit (tässä vasta yksi) sekä ylöspäin ja seinän läpi antennikytkimelle menevät koaksiaalikaapelit.

Koaksiaalikaapelien vaipat tulee kytkeä mastoon sekä sen ylä- että alapäässä. Antenninkääntäjän ohjauskaapeli tulee varustaa maston yläpäässä ylijännitesuojalla. On tärkeää, että kaikki maadoitukset on kytketty toisiinsa, siis myös maston maadoitus rakennuksen maadoitukseen. Tämä kytkentä on paljasta kuparivaijeria, jolloin se toimii myös osana maadoitusta. Koaksiaalikaapelit johdetaan maata pitkin tai maan alla hamshackin luo. Ulkoseinässä aseman kohdalla kaikkien koaksiaalikaapelien vaipat on maadoitettu ja mahdollisesti varustettu ylijännitesuojilla ennen kaapelien johtamista sisään ja radioille (kuva 7). Myös mahdollisen antennikääntäjän ohjauskaapelin ylijännitesuoja kiinnitetään tähän. Käytännössä ulkoseinässä on riittävän suuri maadoitettu kuparilevy tai -ripa.

Maston lisäksi myös sähköverkko tai tietoliikennelinjat tarjoavat reitin salamaenergialle. Ilmakaapelit ja myös maakaapelit keräävät ukkosenergiaa ja johtavat sitä edelleen rakennuksen sähkö- tai tietoliikenneasennuksiin. Ukkospurkauksen näkökulmasta verkkojännite on niin lähellä nollapotentiaalia, että sähköverkko tarjoaa sille houkuttelevan reitin kohti maata.

Sähköverkon ylijännitesuojat päätepylväässä ja/tai sähkökeskuksessa suojaavat sähköasennuksia ukkosen aiheuttamilta jännitepiikeiltä johtamalla ne maahan. Myös rakennukseen tulevat tietoliikennekaapelit tulee varustaa ylijännitesuojilla. Minun talooni sähkö tulee päätepylväältä noin 50 m pitkää maakaapelia pitkin ja sähkökeskuksessa on ylijännitesuojat. Tietoliikennekaapeleita taloon ei tule. Peltikatto on maadoitettu kaikista neljästä kulmastaan. Koska perustusta kiertää rengaselektrodi, oli tämä helppo toteuttaa.

Suora salamanisku mastoon on ukkossuojausjärjestelmän äärimmäinen haaste, mutta sen todennäköisyys on onneksi pieni. Todennäköisempi ukkosen vaikutus on lähelle osuvasta purkauksesta epäsuorasti antennijärjestelmään siirtyvä jännitepiikki. Täydellinen suojautuminen suoralta salamaniskulta on myös vaikeaa. Kuten OH6TY kirjoittaa /2/:

”Käytännössä maadoitusimpedanssia ei voida ilman kohtuuttomia kustannuksia tehdä niin pieneksi, että se suorassa salamaniskussa estäisi iskukohteen potentiaalin nousun huomattavan korkeaksi, jopa satoihin kilovoltteihin. Tästä syystä pelkän maadoituksen avulla ei voida toteuttaa tehokasta ukkossuojausta, vaan maadoittamisen lisäksi on huolehdittava potentiaalintasauksesta, jolla tarkoitetaan rakennuksen kaikkien sähköä johtavien järjestelmien, kuten sähkö- ja televerkkojen sekä putkistojen, betoniraudoitusten ym. johtavien rakenteiden yhdistämistä sähköä johtavasti toisiinsa. Tähän potentiaalintasausjärjestelmään tulee yhdistää myös radioamatööriaseman laitteet ja antennien maadoitukset. Potentiaalintasauksen avulla voidaan tehokkaasti estää potentiaalierojen syntyminen rakennuksessa olevien erilaisten sähköä johtavien järjestelmien välille ja ennen kaikkea voidaan estää vaaralliset yli- ja läpilyönnit järjestelmästä toiseen. Järjestelmien väliset yli- ja läpilyönnit ovat tavallisin syy salaman sytyttämiin tulipaloihin.”

Jo sähköturvallisuus - ja RF-maadoituksen yhteydessä kuvattu potentiaalintasaus on siis myös ukkossuojauksessa oleellinen. Se on tehokkain keino ukkosen sytyttämiä tulipaloja vastaan. Radiolaitteiden täydellinen suojaaminen ukkoselta on vaikeaa, ja suorassa salamaniskussa transceiver saattaa rikkoutua, mutta jos onnistunut potentiaalintasaus estää tulipalon syttymisen ja mahdolliset ihmisvahingot, on radion korjaus tai uuden radion hankkiminen kuitenkin pieni hinta maksettavaksi.

Kuva 8. Leveä kuparinauha on maadoitusmateriaalina tavallista pyöreää johdinta parempi, koska sen impedanssi radiotaajuuksilla on pienempi. (Kuva: Georgia Copper).

On myös hyvä selvittää, minkälainen vakuutusturva on voimassa. Minun vakuutusyhtiöni (OP-Pohjola) mukaan: ”Kotivakuutus korvaa suoran salamaniskun aiheuttamat vahingot kuten palovahingot sekä äkillisestä ja arvaamattomasta sähköilmiöstä sähkölaitteille aiheutuneet vahingot.” Kannattaa kuitenkin jo etukäteen selvittää vakuutusyhtiön kanssa, korvaako kotivakuutus myös ukkosen aiheuttamat radioamatööriaseman vahingot ja vaikuttaako esimerkiksi antennimasto asiaan.

Jos haluaa suojata transceiverin varmasti ukkoselta, täytyy kaikki johdot irrottaa siitä ja sulkea se maadoitettuun metallilaatikkoon aina ukkosen lähestyessä. Näin pitkälle ei moni kuitenkaan taida mennä. Usein kuultu suositus antennikaapelin irrottamisesta radiosta ukkosen lähestyessä ei myöskään ole aina hyvä idea. Jos kaapelin pää jää pöydälle tai riippumaan ilmaan, voi sitä myöden tuleva ukkospurkaus hypätä paloaran seinämateriaalin läpi seinän sisällä kulkevaan sähköjohtoon tai suoraan jopa suojattavaan, maadoitettuun transceiveriin. Purkaus on jo kulkenut ilmassa satoja metrejä, joten tällainen hyppäys ei ole sille lainkaan mahdoton. Jos irrottaa antennikaapelin radiosta, tulee se maadoittaa hyvin. Tavanomaisia UHF-liittimiä ei ole suunniteltu jatkuvaan irrotteluun. Siihen tarkoitukseen sopii paremmin BNC-liitin, joka myös kestää 100 watin lähetystehon. Sen bajonettirakenne soveltuu jatkuvaan irrottamiseen ja uudelleenkiinnittämiseen.

Kuva 9. Puristinliitin sekä kiinnitystarvikkeet kuparinauhan liittämiseksi maadoitussauvaan. (Kuva: Georgia Copper).

Yhdysvalloissa ukkonen on yleisempi ilmiö kuin meillä; paikoitellen vuotuinen ukkostiheys on jopa monikymmenkertainen Suomeen verrattuna. Niinpä sikäläiset hamit suhtautuvat ukkossuojaukseen vakavasti. Ukkos- ja RF-maadoitukseen käytetään siellä usein kuparivaijerin asemesta matalaimpedanssista kuparinauhaa (kuva 8), johon liitetään maadoitussauvat tukevilla puristusliittimillä (kuva 9). Liitoskohdat jopa kiillotetaan hyvän johtavuuden varmistamiseksi. Kiinteää kuparinauhaa suositellaan käytettäväksi myös kaikissa aseman maadoituskytkennöissä.

Lopuksi

Aseman maadoitukseen ja potentiaalintasaukseen kannattaa siis suhtautua vakavasti ja ne täytyy tehdä hyvin. Oikein tehtyinä ne voivat parhaimmassa tapauksessa estää tulipalon syttymisen ja jopa ehkäistä ihmisvahinkoja. Normaalissa radiotyöskentelyssä ne taas vähentävät häiriöitä ja suojaavat itse hamia RF-sähköiskuilta.

Kiitokset: Jari Tuomikoski/Sähköpalvelu Tuomikoski Oy, Saukkola, sähköasennusten suunnittelu ja toteutus

Lähteet

  1. https://www.stek.fi
  2. Taimisto, Samuli, OH6TY, ”Radioamatööriaseman ukkossuojauksesta”, RA 7/2014, ss. 16…21.