Ero sivun ”Perusluokan palsta 2015-19/Ohjausliittimet” versioiden välillä

Radioamatööriwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(luotu)
 
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 59: Rivi 59:
Tiedosto:Ohjausliittimet kuva 10.jpg|Kuva 10. Antenninkääntölaitteen mastoon tuleva liitin sääsuojineen vasemmalla, ja oikealla on sisällä olevaan ohjauslaitteeseen liitettävä liitin ennen kokoamistaan.© Werkbild WiMo
Tiedosto:Ohjausliittimet kuva 10.jpg|Kuva 10. Antenninkääntölaitteen mastoon tuleva liitin sääsuojineen vasemmalla, ja oikealla on sisällä olevaan ohjauslaitteeseen liitettävä liitin ennen kokoamistaan.© Werkbild WiMo
</gallery>
</gallery>
''Julkaistu [https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/deed.fi CC BY-NC-ND 4.0] -lisenssillä.''

Nykyinen versio 15. maaliskuuta 2022 kello 18.36

Tämä sivu on osa Tomi Helpiön Perusluokan palsta 2015–19 -kirjaa, johon on uudelleentoimitettu Radioamatööri-lehdessä vuosina 2015–2019 julkaistut Perusluokan palsta -juttusarjan artikkelit.

Radioamatööriaseman ohjaus- ja AF-liittimet

Nykyaikaisen transceiverin takapaneelissa (kuva 1) on liittimet antenneille ja käyttövirralle. Tämän lisäksi on useita liitäntöjä taka- ja myös etupaneelissa (kuva 2) ohjaus- ja äänitaajuussignaaleille. Jokaiseen liitäntään tarvitaan tietenkin oikea liitin.

Äänisignaaleita käytetään radioamatööriasemalla useisiin tarkoituksiin: mikrofonin käyttäminen lähettimen modulointiin, äänikortin ohjaaminen ja sen lukeminen, lisäkaiuttimen tai kuulokkeiden ohjaaminen jne.

Ohjaussignaaleita vastaavasti käytetään mm. automaattiavaimen tai lähettimen CW-avainnukseen, PTT-tiedon välittämiseen eri tarkoituksiin ja automaattisen antenninsovittimen tai antenninkääntäjän ohjaukseen.

Plugit ja jakit

Ehkä yleisin ohjaus- ja äänisignaalien välittämiseen tarkoitettu liitin on plugi (engl. ”plug”). Sitä on mono- ja stereoversioina sekä kokoina (halkaisija) 6 mm (1/4”) että 3,5 mm (kuva 3). Laitteessa on vastaava runkoliitin eli jakki (engl. ”jack”) (kuva 4).

Kuva 3. Erityyppisiä plugeja, vasemmalta oikealle: 6 mm:n mono- ja stereoplugit, 3,5 mm:n mono- ja stereoplugit sekä 3,5 / 6 mm:n adapteri.
Kuva 4. Kaksi runkoasennettavaa 6 mm:n jakkia, vasemmalla on stereo- ja oikealla monoversio. Kummassakin on kytkinkärki, joka irtoaa kärkikontaktista työnnettäessä plugi liittimeen.

6 mm:n (joskus näkee ”6,3 mm” tai jopa ”6,35 mm”) monoplugi on kehitetty jo 1870-luvulla käytettäväksi käsivälitteisissä puhelinkeskuksissa; se on näin vanhin vielä käytössä oleva liitinstandardi. Se on tuttu erityisesti muusikoille, koska se on käytössä epäsymmetrisissä kaapeleissa, jotka liittävät sähköiset soittimet ja mikrofonit efektilaitteisiin ja vahvistimiin (esim. sähkökitaravahvistin). Vaativammissa kohteissa pyritään tosin käyttämään esimerkiksi symmetrisiä XLR-liittimiä, koska näin voidaan vähentää häiriöiden syntymistä. 6 mm:n monoplugi on kuitenkin harvemmin käytössä radioamatöörisovelluksissa. Sitä tosin käytetään mm. joidenkin kytkinten, esimerkiksi jalkakytkimen, liittimenä.

6 mm:n stereoplugi on sen sijaan tuttu hamikäytössä. Erityisesti sähkötysavain liitetään transceiveriin yleensä sillä. Usein käytetään avainnnusosaa, joka ohjaa rigin automaattiavainta. Käytössä voi olla myös ulkoinen automaattiavain (el-bugi) tai pumppuavain.

Avainnusosien liitäntäjohtona käytetään yleensä suojattua parikaapelia. Tällöin stereoplugin kärki on kytketty yhden johtimen välityksellä pisteitä tuottavaan avaimeen ja sen rengas on kytketty toisen johtimen välityksellä viivoja tuottavaan avaimeen. Avainnusosan runko taas on kytketty kaapelin suojavaipan välityksellä plugin runkoon. Myös pumppuavainten liittimenä käytetään stereoplugia. Tällöin avain kytketään plugin kärjen ja rungon väliin.

Jos pumppuavaimen liittimenä käyttää monoplugia, saattaa sen kytkeminen laitteen stereojakkiin aiheuttaa ongelmia. Monoplugi nimittäin maadoittaa stereoplugin rengasta varten tarkoitetun koskettimen. Toisin päin ei ongelmaa ole; monojakissa stereoplugin toinen kanava jää yksinkertaisesti kytkeytymättä mihinkään.

Myös äänitaajuussignaalien johtamiseen käytetään 6 mm:n stereoplugia; onhan se yleisin kuulokeliitin.

6 mm:n eli 1/4”:n plugista kehitettiin viihde-elektroniikkalaitteiden pienentyessä pienempi versio; 3,5 mm:n plugeja käytetään usein audiosignaalien johtamiseen laitteiden välillä. Monoplugia käytetään yksikanavaisen äänisignaalin johtamiseen esimerkiksi lisäkaiuttimeen. Myös mikrofonisignaalin johtamisessa näkee joskus 3,5 mm:n monoplugin. 3,5 mm:n stereoplugi on tuttu kuulokeliitin ja sitä käytetään yleisemminkin stereoäänen johtamiseen. Jos transceiverissä on kaksi vastaanotinta, kulkee yhden vastaanottimen ääni yhdessä ja toisen vastaavasti toisessa kanavassa. Rigin kuulokeliitin on usein 6 mm:n jakki. Tällöin käytetään 3,5 mm / 6 mm:n adapteria kuulokkeiden kytkemiseen. Myös avainnusosien ja pumppuavainten liitin on yleensä 3,5 mm:n stereoplugi, ja tarvittaessa käytetään samanlaista adapteria. FSK (RTTY)-avainnukseen käytetään myös usein 3,5 mm:n stereoplugia.

Jakeissa on yleensä kytkinkärki, joka irtoaa kärkikontaktista työnnettäessä plugi liittimeen. Näin voidaan esimerkiksi mykistää kaiutin otettaessa kuulokkeet käyttöön.

Laitteiden pienentyessä liitinten koko sanelee usein laitteen ulkoiset mitat. Siksi on otettu käyttöön 2,5 mm:n jakit monissa sovelluksissa. Toistaiseksi niitä ei ole vielä hamilaitteissa juurikaan näkynyt.

RCA

Äänisignaalien välittämiseen käytetään myös usein RCA- (cinch-) liitintä (kuva 5). Se kehitettiin 1940-luvun alussa Radio Company of Americassa levysoittimen liittämiseksi vahvistimeen, siitä joskus käytetty nimi ”phono-liitin”. RCA-liitin on rakenteeltaan koaksiaalinen ja soveltuu hyvin suojatun kaapelin liittämiseen. Stereosignaalien yhteydessä käytetään yleisesti värikoodattuja RCA-liittimiä: punainen oikealle ja valkoinen vasemmalle kanavalle. RCA-liitintä käytettiin myös analogisen videosignaalin johtamiseen.

Radioamatöörilaitteiden yhteydessä RCA-liitintä käytetään usein ohjaussignaalien johtamiseen, esimerkiksi PTT-signaali vahvistimelle tai erillisen vastaanottoantennin kytkimelle.

Mikrofoniliittimet

Mikrofonisignaalin johtamiseen transceiveriin on vakiintunut 8-napainen liitin (kuvat 6 ja 7). Vaikka äänisignaali itse tarvitsee näistä maa mukaan lukien vain kaksi, on muilla käyttöä esim. lähettimen PTT-ohjausta ja rigin taajuuden säätöä (UP/DOWN) varten.

Koska rigit muuttuvat yhä pienemmiksi, on mikrofoniliittimenä yhä useammin RJ-45-liitin (kuva 6), joka vaatii vähemmän tilaa kuin vanha 8-napainen mikrofoniliitin. Se on myös 8-napainen ja pystyy näin välittämään äänisignaalin lisäksi erilaisia komentoja transceiverille.

Ohjausliittimet

Rigin ohjaukseen käytetään usein moninapaista ACC-liitintä, joka voi olla kuvan 8 kaltainen pyöreä liitin tai tietokoneista tuttu moninapainen liitin. ACC- (eli accessory-) liitin välittää rigille mm. PTT-komennon sekä FSK (RTTY)-datan ja AFSK (PSK)-ohjauksen. Vastaavasti siitä saadaan ulos banditieto sekä ulkoisen vahvistimen ohjaus.

Rigissä voi olla myös RS-232-liitin (kuva 9) sen ohjaukseen (esim. taajuus ja mode) ja mm. AFSK-datalle molempiin suuntiin. Uusissa rigeissä näkee yhä useammin USB-liitännän tähän tarkoitukseen. Tällöin yleensä tietokoneeseen kytketään USB-A-liitin ja rigiin ja/tai äänikorttimodeemiin USB-B-liitin. Onpa joissakin (huippuluokan) rigeissä oma LAN-liitäntäkin (RJ-45).

Ylipäätään rigien ohjaus ja niiden kytkeminen tietokoneeseen kehittyvät sellaista vauhtia, että melkein jokainen uusi malli tuo mukanaan muutoksia näihin.

Omia, yleensä merkki- tai mallikohtaisia, ohjausliittimiä tarvitsevat myös mm. ulkopuoliset antenninsovituslaitteet ja antenninkääntölaitteet (kuva 10). Ne yleensä toimitetaan laitteen mukana, ja uuden hankkiminen vaikkapa rikkoutuneen tilalle saattaa vaatia yhteydenottoa maahantuojaan tai valmistajaan.

Julkaistu CC BY-NC-ND 4.0 -lisenssillä.