Perusluokan palsta 2015-19/Auringonpilkut ja FT8
Tämä sivu on osa Tomi Helpiön Perusluokan palsta 2015–19 -kirjaa, johon on uudelleentoimitettu Radioamatööri-lehdessä vuosina 2015–2019 julkaistut Perusluokan palsta -juttusarjan artikkelit.
Auringonpilkut ja FT8
Steven Franken, K9AN ja Joe Taylorin, K1JT, kehittämä digitaalinen lähetemuoto FT8 julkaistiin kesällä 2017, ja se on levinnyt sen jälkeen kulovalkean tavoin. Tälle uudelle lähetemuodolle on ollut kysyntää, koska se on mahdollistanut DX-liikenteen HF-bandeilla myös vaatimattomille asemille nykyisen auringonpilkkuminimin aikana.
Auringon aktiivisuus
Auringonpilkut eli auringon pinnalla tummina näkyvät ympäristöään suhteellisesti viileämmät alueet ovat magneettisesti aktiivisia ja aiheuttavat ionosfäärin hiukkasten ionisoitumista. Näin HF-radioaallot heijastuvat paremmin ionosfääristä eli ”HF-kelit” ovat paremmat, ja suurin käytettävissä oleva taajuus (MUF) on suurempi.
Auringonpilkkujen lukumäärää on tarkkailtu järjestelmällisesti 1750-luvulta lähtien ja tästä lähtien auringonpilkkujaksot on numeroitu; nyt elämme jakson 24 loppuvaihetta. Aikaisempien havaintojen perusteella auringonpilkkujaksoja on jatkettu aina 1630-luvulle saakka (kuva 1).
On havaittu, että auringonpilkkujaksot noudattavat keskimäärin 11 vuoden sykliä. Toisiaan seuraavien huippujen korkeus vaihtelee ja lähes 400 vuoden korkein huippu koettiin vuonna 1958. Vanhimmat OT-hamit voivat vielä muistaa sen aikaansaamat poikkeuksellisen hyvät DX-kelit.
Nykyinen auringonpilkkujakso 24 on siis painunut kohti minimiään (kuva 2). Sen huippu jäi melko vaisuksi, ja on ennustettu, että tulevien jaksojen huiput jäävät myös melko pieniksi. Onpa jopa ennustettu useiden vuosikymmenten pilkutonta jaksoa. Tulevaisuudesta ei ole mitään yksimielistä ennustetta, mutta on kuitenkin hyvä henkisesti varautua siihen, että edessä saattaa olla vähemmän aktiivisen auringon aika.
Alabandit 160…40 m jopa hyötyvät auringon aktiivisuuden laskusta, koska häiriötaso näillä bandeilla laskee. Yli 30 MHz:n taajuuksilla etenemismekanismit eivät ole riippuvaisia ionosfäärin tilasta. Valitettavasti kuitenkin yläbandeilla 30…10 m eteneminen on ensisijassa kiinni ionosfäärin uloimman kerroksen eli F-kerroksen ominaisuuksista. Näillä yläbandeilla voi helposti saada yhteyksiä maailman joka kolkkaan, ja siksi ne ovatkin monelle kiinnostavimmat alueet.
Digimodet
Taajuusalueen lisäksi voi vaihtaa myös lähetemuotoa. Uudet digimodet eli ns. äänikorttimodet ovat osoittautuneet heikoilla signaalitasoilla ylivoimaisiksi vakiintuneisiin lähetemuotoihin CW ja SSB verrattuna. Heikot signaalitasot voivat johtua paitsi huonoista etenemisolosuhteista myös matalasta lähetystehosta ja/tai kompromissiantennista. Antennien asennus asutuilla alueilla on vaikeutunut niin paljon, että moni hami saa olla iloinen, jos saa ylipäätään edes jonkinlaisen ulkoantennin. Digimodet mahdollistavat yhteydenpidon, jopa DX-yhteydet, vaatimattomalla antennilla ja pienellä lähetysteholla. Steve Fordin, WB8IMY, ARRL-oppaat /1/ ja /2/ antavat hyvää tietoa digimodeista ja digiaseman perustamisesta.
Äänikorttimodet, kuten PSK31 tai JT65, voivat välittää signaaleja, joiden voimakkuus on pienempi kuin kohinataso. Uusin äänikorttimode FT8 pystyy välittämään signaaleja, joiden signaali/kohina-suhde on -24 dB referenssikaistaleveydellä 2500 Hz, siis reilusti alle kuulokynnyksen
Ensin oli PSK31, …
Peter Martinezin, G3PLX, vuonna 1998 kehittämä lähetemuoto PSK31 oli ensimmäinen suureen suosioon noussut äänikorttimode. Se on saanut nimensä siitä, että se käyttää hyväkseen vaihesiirtoavainnusta (PSK eli Phase Shift Keying), ja lähetysnopeus on noin 31 bittiä sekunnissa. Vaihesiirtoavainnuksessa vakiotaajuista äänisignaalia vaihdellaan kahden toisistaan 180°:n etäisyydellä olevan vaiheen välillä, ja näin pystytään välittämään binääritietoa. PSK31 ei käytä koodauksessa virheenpoistojärjestelmää, mutta se toimii silti hyvin myös pienillä signaalivoimakkuuksilla. Syvä QSB sen sijaan saa sen ”polvilleen”.
PSK31 on lähetysnopeudeltaan sellainen, että harjaantumatonkin konekirjoittaja pysyy tahdissa mukana. Vaikka suoraan näppäimistölle kirjoitettua tekstiä pystyykin lähettämään, tapahtuu vähintään 99 % PSK31-QSO:ista etukäteen kirjoitettuja sanomamuisteja käyttämällä.
… sitten JT65 …
Alun perin V/UHF-alueilla tapahtuvia EME (kuuheijastus)-yhteyksiä varten kehitetty JT65-mode yleistyi pian myös HF-alueilla. JT65-moden ja useita muita heikkoja signaaleita varten tarkoitettuja digimodeja on kehittänyt avaruustutkija ja fysiikan nobelisti (1993) Joe Taylor, K1JT. Näitä lähetysmuotoja kutsutaan yhteisellä nimellä WSJT (Weak Signal Modes by K1JT). Kehittäessään JT65-modea hän halusi luoda lähetysmuodon, jonka avulla on mahdollista saada aikaan minimivaatimukset täyttävä yhteys häiriöisissä olosuhteissa ja matalilla signaalitasoilla.
JT65 perustuu vakioitujen viestien koodaamiseen virheenpoistomenetelmiä käyttäen 65 taajuutta käyttäviksi audiosignaaleiksi ja niiden aikasynkronisoituun lähettämiseen. Vastaanotettaessa JT65-lähetteitä tietokone dekoodaa kaikki vastaanottokaistalla olevat signaalit ja tulostaa ne näytölle selväkielisinä. Tämä kestää tietokoneen nopeudesta riippuen joitakin sekunteja. Oma PC:ni (2 GHz / 8 Gt) selviää tästä tehtävästä riittävän nopeasti, mutta kovin vanhaa tai paljon hitaampaa tietokonetta ei tähän kannata käyttää. Operaattorille jää näin kymmenkunta sekuntia aikaa reagoida viesteihin: vastata yleiskutsuun tai jatkaa käynnissä olevaa yhteyttä. Yhteydessä on kummallakin osapuolella aina minuutin kestävät lähetysvuorot, joko parillisina tai parittomina minuutteina.
Tyypillinen JT65-yhteys noudattaa tarkoin ennalta määrättyä kaavaa, ja sen aikana vaihdetaan kutsujen lisäksi lokaattoriruudut ja kuuluvuusraportit (signaali/kohina-suhde desibeleinä). Yhteyden molemmilla osapuolilla on kolme lähetysvuoroa, ja yhteys kestää näin 6 minuuttia. Standardisanomien lisäksi myös enintään 13 merkkiä pitkät vapaamuotoiset sanomat ovat sallittuja. Mitkään rupattelumode JT65 ei kuitenkaan ole.
… ja nyt FT8.
JT65:n minuutin pituinen lähetysjakso rupesi monesta pian tuntumaan pitkältä ja yhteyksien pito hitaalta. Lisäksi pitkäkestoisen yhteyden aikana bandiolosuhteet usein muuttuvat; QSB saattaa katkaista yhteyden. Tämä on erityisesti ongelma Es-yhteyksissä, joissa radioaaltojen eteneminen saattaa muuttua hyvinkin nopeasti.
Niinpä Steven Franke, K9AN ja Joe Taylor, K1JT, kehittivät uuden heidän mukaansa nimetyn digitaalisen lähetemuodon FT8. Se julkaistiin kesällä 2017 ja se saavutti nopeasti valtavan suosion ympäri maailman.
FT8 käyttää kahdeksan taajuuden vaihtotaajuusavainnusta ja JT65:n tapaan virheenpoistolla varustettua koodausta. Lähetysjakson pituus on kuitenkin vain 15 sekuntia. Yhteyden kesto on siis tavallisesti puolitoista minuuttia.
FT8:n suosio on ollut niin suuri, että CW- ja SSB-liikenne on selvästi vähentynyt sen takia (kuva 3). Selvimmin on kuitenkin vähentynyt muu digiliikenne, erityisesti PSK31 ja JT65. Voikin sanoa, että PSK31 oli toissapäivänä, JT65 eilen ja FT8 tänään.
FT8:n suuri suosio on johtanut myös sen arvosteluun. Erityisesti CW-, RTTY- ja SSB-liikenteen väheneminen on herättänyt huolta. Lisäksi monet ovat sitä mieltä, että tietokoneen hoitaessa aikaisemmin operaattorille kuuluneita tehtäviä ja FT8-yhteyksien ollessa niin minimaalisia ei voida enää puhua oikeasta radioamatööriliikenteestä. Onpa jopa väitetty, että FT8 merkitsee radioamatööritoiminnan loppua.
Monet uudet lähetemuodot, kuten SSB, FM tai pakettiradio, ovat myös aikanaan joutuneet arvostelun kohteiksi ja nostaneet samanlaisia maailmanlopun ennustuksia. Tietty muutosvastarinta uusia asioita kohtaan on ymmärrettävää, mutta radioamatöörienhän tulisi aina pyrkiä olemaan teknisen kehityksen kärjessä, ja siksi FT8:n tapaiset edistysaskeleet pitäisi ottaa vastaan tervetulleina.
On kuitenkin tosiasia, että FT8 tarjoaa kaikille, mukaan lukien vaatimattomat asemat, mahdollisuuden minimivaatimukset täyttävien yhteyksien pitoon jopa DX-asemien kanssa. Tyypillisen DX-CW-yhteyden aikana sitä paitsi vaihdetaan vähemmän tietoa kuin FT8-kusossa: ei tarkkaa paikkatietoa ja vain mitäänsanomaton 599-raportti. FT8:n julkaisu nyt auringonpilkkuminimin aikaan tekee siitä erityisen tervetulleen. Lisäksi radioamatööritoiminta on niin laaja harrastekenttä, ettei yksi uusi tekniikka voi sitä tuhota.
Koska digimodet, mukaan lukien FT8, toimivat tietokoneen kuvaruudulla eivätkä perustu kuulovastaanottoon, sopivat ne myös kuulorajoitteisille hameille. OT Eero, OH2MQ, (RA 3/2019) on esitellyt hienoja työskentelytuloksiaan digimodeilla, joihin hän oli siirtynyt nimenomaan kuulon heikkenemisen vuoksi. Eeron tarina on myös hyvä osoitus siitä, kuinka radioamatööriharrasteesta voi aina löytää uusia kiinnostuksen kohteita esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa.
WSJT-X
Lähetysmuotoja FT8, JT65 ja muita K1JT:n kehittämiä äänikorttimodeja (esim. metorscatter-mode MSK144) varten on luotu tietokoneohjelma WSJT-X, joka on ladattavissa ilmaiseksi osoitteessa http://physics.princeton.edu/pulsar/k1jt/wsjtx.html. Ohjelma sisältää WSJT-modejen vaatimat koodaus- ja dekoodausproseduurit. Lisäksi se tekee työskentelyn helpoksi: se luo automaattisesti kulloinkin tarvittavan standardisanoman, liittää lokaattorin ja signaaliraportin oikeisiin kohtiin ja pitää myös haluttaessa lokia.
WSJT-X käyttää open source-filosofiaa ja käyttäjiä rohkaistaan osallistumaan ohjelman kehittämiseen edelleen. WSJT-X:n koodaus/dekoodaus-proseduuria pohjana käyttäviä sovelluksia onkin tullut tarjolle, mutta alkuperäinen WSJT-X on ylivoimaisesti suosituin. Siksi keskitynkin tässä siihen.
Tätä kirjoittaessani WSJT-X:n uusin saatavilla oleva versio on 2.1.2. Versiosta 2.0.0 lähtien FT8 käyttää 77 bitin pituisia sanomia aikaisempien versioiden 75 bitin asemesta. Siksi nämä versiot eivät ole keskenään yhteensopivia. Siirtyminen versioon 2.0.0 tapahtui jo joulukuussa 2018. Jos jollakin on vielä käytössä vanhempi, esimerkiksi 1.9-versio, on nyt viimeistään päivitettävä se. Päivittäminen on helppoa eikä se vaadi vanhan version poistamista.
WSJT:n kotisivulla on WSJT-X-ohjelman yksityiskohtaiset käyttöohjeet /3/. Gary Hinson, ZL2IFB, on puolestaan koonnut jatkuvasti päivitettävän oppaan FT8:n käytöstä /4/. Yksityiskohtaisempaa tietoa WSJT-modeista löytyy QST-artikkeleista /5/ ja /6/.
WSJT-X:n käyttöönotto vaatii hieman paneutumista sovellukseen ja tietokoneen käyttöjärjestelmään (esim. Windows). Oman aseman tietojen syöttäminen, kuten asematunnus ja lokaattori, on helppoa. Sitten seuraa radion tietojen antaminen mukaan lukien CAT-liikenteen käyttämä COM-portti ja PTT-liikenteen käyttämä COM-portti tai VOX:n valinta. Lopuksi on vuorossa audiolinjojen eli äänikortin I/O-linjojen valinta ja audiotasojen säätö. Edellä mainittujen oppaiden avulla tämä kyllä onnistuu.
Tietokoneen reaaliaikakellon on oltava tarkasti oikeassa ajassa. Jos tietokone on jatkuvassa Internet-yhteydessä, pitää ilmainen Meinberg NTP-sovellus kellon oikeassa ajassa. Minulla on Meinberg-sovellus omalla koneellani, se pyörii taustalla ja pitää kellon muutaman kymmenen millisekunnin tarkkuudella ajassa; suosittelen. Muita käyttökelpoisia sovelluksia ovat IZ2BKT BktTimeSynch, Dimension 4 tai TimeSynchTool.
Kuvassa 4 on WSJT-X:n pääikkuna. Vasemmassa puolikkaassa näkyy bandiaktiviteetti eli kaikki dekoodatut sanomat työskentelytaajuudella. Seassa on eri vaiheissa olevia yhteyksiä ja yleiskutsuja. Oikeassa puolikkaassa on omilla RX- ja TX-(audio)taajuuksilla tapahtuva liikenne mukaan lukien omat yhteydet. Ikkunan alalaidassa näkyy työskentelytaajuus (rigin näyttötaajuus) sekä tarkat RX- ja TX-(audio)taajuudet (näyttötaajuuden yläpuolella). Lisäksi siinä näkyy UTC-aika, viimeisimmän vasta-aseman tiedot sekä lähtevään viestiin liittyvät valinnat. Jos ”Auto Sec” on valittu, lähtevän viestin valinta tapahtuu automaattisesti vastaanotetun viestin perusteella.
Kullakin sanomarivillä on ensimmäisenä UTC-aika, sitten signaalivoimakkuus (SNR/dB), vasta-aseman tietokoneajan ero omaan (s) ja taajuus (Hz) vastaanotetun audiokaistan alareunasta laskettuna. Näiden jälkeen rivillä on varsinainen sanoma, jossa voi olla esimerkiksi yleiskutsu, vastaus kutsuun, lokaattori, raportti tai lopputervehdys.
Oikeassa puolikkaassa on kaksi tyypillistä FT8-yhteyttä vasta-asemien R4WZ ja UA9LL kanssa. Niiden aikana vaihdetaan asematunnusten lisäksi lokaattoriruudut, signaaliraportit ja lopputervehdykset. Yhteydet kestävät yleensä kuusi lähetysvuoroa eli 1,5 minuuttia.
Kuvassa 5 on esimerkki WSJT-X:n vesiputousnäytöstä. Siinä vaakasuunnassa kulkee taajuus lähtien vasemmasta reunasta (rigin näyttötaajuus) oikeaan reunaan (3000 Hz rigin näyttötaajuuden yläpuolella); leveys vastaa siis tyypillistä SSB-signaalia. Vaakasuorat yhtenäiset viivat jakavat pystysuorassa kulkevan ajan 15 s:n eli lähetysvuoron pituisiin osiin. Kuvassa näkyy useita 50 Hz leveitä FT8-signaaleja, joiden väliset kirkkauserot vastaavat niiden suhteellisia voimakkuuksia.
WSJT-X mahdollistaa myös vastaanotettujen asemien tietojen lähettämisen internetin kautta PSK Automatic Propagation Reporter-sivulle (https://pskreporter.info/pskmap.html). Sivulla julkaistaan reaaliaikaiset tiedot sadoilta asemilta ympäri maailmaa, ja se toimii näin hyvänä etenemisindikaattorina. Sen selkeän karttanäytön avulla voi esimerkiksi nähdä, missä kaikkialla oma signaali kuuluu. Tai sen perusteella voi katsoa, mitä asemia oma radio on vastaanottanut esimerkiksi viimeisen 12 tunnin aikana 20 m:n alueella.
FT8-yhteyden pitäminen vaatii vain muutamaa hiiren klikkausta oikeissa kohdissa. Voikin hyvällä syyllä kysyä, onko workkimisessa enää mitään mieltä, kun tietokone tekee suurimman osan työstä. Tosiasiassa operaattorilla on paljon tekemistä koko aseman pystytyksessä, ja FT8-työskentely antaa tarkkojen signaalivoimakkuus- ja sijaintitietojen ansiosta paljon tietoa etenemisolosuhteista, joiden analysointiin tarvitaan operaattoria. Sitä paitsi FT8-työskentely on yhtä koukuttavaa kuin mikä tahansa muukin työskentelymuoto.
Suositellut FT8-taajuudet on koottu Taulukkoon 1.
| bandi [m] | taajuus [MHz] |
|---|---|
| 160 | 1,840 |
| 80 | 3,573 |
| 60 | 5,357 |
| 40 | 7,040 |
| 30 | 10,136 |
| 20 | 14,074 |
| 17 | 18,000 |
| 15 | 21,074 |
| 12 | 24,915 |
| 10 | 28,074 |
| 6 | 50,313 |
| 4 | 70,100 |
| 2 | 144,174 |
Äänikortti hyötykäyttöön
Jokaisessa nykyaikaisessa tietokoneessa on äänen tuottamista varten erillinen äänikortti tai nämä toiminnot on muuten integroitu koneeseen (esim. kannettavissa tietokoneissa). Tätä äänikorttia käytetään yleensä systeemiäänien tuottamiseen tai puheen- ja musiikintoistoon. Sen voi kuitenkin myös kytkeä tavalliseen SSB-transceiveriin ja sopivan ohjelmiston avulla moduloida rigiä ja tuottaa näin erilaisia digilähetteitä. Vastaanotossa kaikki tapahtuu tietenkin toisinpäin. Kaikki yleisimmät HF-digimodet käyttävät hyväkseen äänikorttia. Se voi olla tietokoneen sisäinen äänikortti tai erillisen digi-interfacen äänikortti. Joka tapauksessa digimode-sovelluksen muodostama äänisignaali viedään SSB-lähettimen mikrofonilinjaan, ja lähetin käsittelee sen kuten minkä tahansa muunkin äänisignaalin.
Digitaaliset lähetysmuodot käyttävät sivunauhan (yleensä USB) levyistä audiokaistaa (esim. 3 kHz). Koska lähetteet ovat kapeita, niitä mahtuu tähän tyypillisen SSB-lähetteen vaatimaan tilaan useita, jopa kymmeniä. Digimodeilla rigin taajuussäätöön ei yleensä kosketa, vaan tarkka lähetystaajuus SSB-kaistalta valitaan käytettävällä digisovelluksella. Jos rigin näytön taajuus on esimerkiksi 7074,0 kHz ja lähetettävä audiotaajuus 2000Hz, on tarkka lähetystaajuus (7074,0 + 2,000) kHz = 7076,000 kHz.
Lähettimen käynnistämiseen voi käyttää VOX:ia tai yksinkertaista PTT-kytkintä, joka vaatii vain yhden transistorin oheiskomponentteineen (ks. ohessa). Digilähetteille tarkoitetut ohjelmat ovat yleensä ilmaisia, eli digimodejen makuun pääsee helposti ja halvalla.
Digimodet käyttävät siis hyväkseen äänikorttia muodostaakseen SSB-lähettimellä lähetteen. Tämä lähete on nimeltään AFSK (äänitaajuussiirtoavainnus). AFSK kuormittaa lähetintä koko ajan 100 %:sesti. Siksi lähetysteho kannattaa valita huomattavasti pienemmäksi kuin lähettimen huipputeho. Esimerkiksi 100 W:n lähetintä ei ole suunniteltu jatkuvalle 100 W:n lähetysteholle, vaan pääteaste ylikuormittuu. SSB ja CW kuormittavat lähetintä täydellä teholla vain hetkittäin, joten niitä käytettäessä voi tehonuppi hyvin olla ”kaakossa”. Sopiva lähetysteho 100 W:n lähettimellä voi olla 50 W tai jopa pienempi. Äänikorttimodet sopivat myös hyvin QRP- työskentelyyn (≤ 5 W), koska ne on nimenomaan suunniteltu matalille signaalitasoille.
Lähteet
1. Steve Ford, WB8IMY, “Get on the Air with HF Digital”, ARRL, First Edition/First Printing (January 2012).
2. Steve Ford, WB8IMY, ”Work the World with JT65 and JT9”, ARRL, First Edition (December 2015).
3. Joseph H Taylor, Jr, K1JT, WSJT-X 2.0 User Guide, version 2.0.1, (https://physics.princeton.edu/pulsar/k1jt/wsjtx-doc/wsjtx-main-2.0.1.html).
4. Gary Hinson, ZL2IFB, “FT8 Operating Guide Weak signal HF DXing … enhanced”,Version 2.18, (www.g4ifb.com/FT8_Hinson_tips_for_HF_DXers.pdf).
5. Taylor, Joe, K1JT, Franke, Steve, K9AN, Somerville, Bill, G4WJS, “Work the World with WSJT-X, Part 1: Operating Capabilities”, QST October 2017, pp. 30-36.
6. Taylor, Joe, K1JT, Franke, Steve, K9AN, Somerville, Bill, G4WJS, “Work the World with WSJT-X, Part 2: Codes, Modes, and Cooperative Software Development”, QST November 2017, pp. 34-39.
Liite: Yksinkertainen kytkentä rigin ja tietokoneen välille
Haluttaessa voidaan rakentaa tietokoneen ja rigin väliin PTT-linja, joka käynnistää ja sulkee lähettimen tietokoneen ohjaamana. Lisäksi tarvitaan äänitaajuuslinjat kumpaankin suuntaan. Kuvassa 6 on esitetty nämä linjat sekä yksinkertainen kytkentä rigin PTT-toiminnon ohjaamiseen. Kun transistorin Q1 kannalle tulee ohjaus RS-232:n DTR- tai RTS-piikistä, se johtaa ja maadoittaa PTT-linjan, ja lähetin menee päälle. Jos tietokoneessa on RS-232–liitin, voi PTT-ohjauksen ottaa siitä. Nämä COM-liittimet ovat kuitenkin käyneet harvinaisiksi, kun USB-liittimet ovat tulleet niiden tilalle. Onneksi ratkaisu on olemassa: USB/RS-232-adapteri. Tietokoneessa määritetään tätä vastaava ”virtuaalinen COM-portti”, ja näin on käytössä vanha kunnon RS-232-sarjaportti. Transceivereissä on yleensä ”Accessory”-liitin tai vastaava (ks. rigin manuaali), jossa on sekä PTT-ohjaus että Audio In ja Out eli äänen sisäänmeno ja ulostulo. Jos rigissä on sellainen, on se ensisijainen liitin, johon tietokoneelta tulevat linjat kytketään. Jos sellaista ei ole, tai se on jo käytössä, voi äänikortin ulostulon (phones, OUT tms.) myös kytkeä rigin mikrofoniliittimeen. Äänikortin sisäänmenon (mic, IN tms.) voi vastaavasti kytkeä rigin kuulokeliittimeen.
Kuvan 1 kytkennässä äänilinjoissa olevien audioerotusmuuntajien T1 ja T2 tarkoituksena on tietokoneen ja transceiverin galvaaninen erottaminen toisistaan. Näin estetään hurinavirtojen ja sitä myötä häiriöiden muodostuminen. Myös aseman laitteiden huolellinen maadoittaminen poistaa potentiaalieroja laitteiden väliltä ja vähentää näin hurinoita.
Potentiometrit P1 ja P2 on tarkoitettu äänitasojen säätöön. On erittäin tärkeää, ettei lähetintä yliohjata liian suurella äänikortin ulostulotasolla. Tämä nimittäin johtaa lähetteen epäpuhtauteen ja sen ylisuureen kaistanleveyteen. Säädettäessä lähetintä on varottava mikrofonilinjan yliohjausta. Puhekompressorin on oltava pois päältä ja pääsääntöisesti ALC-toiminto ei saa aktivoitua. Vastaavasti äänikortin yliohjaaminen tekee signaalien vastaanotosta vaikeaa tai mahdotonta.
Liite: Digi-interfacet
Yksinkertainen liitäntä tietokoneen ja rigin välille on halpa ja nopea toteuttaa; digimodejen kokeiluun se onkin täysin riittävä. Jos digimodeja kuitenkin harrastaa enemmän, on syytä harkita USB-Digi-interfacen hankintaa (kuva 7). Niiden hinnat uutena lähtevät noin 150 eurosta ylöspäin. Ne tuovat mukanaan lukuisia etuja:
- Tietokoneen ja rigin välillä on vain yksi USB-kaapeli. Sekä PTT- että äänisignaalit kulkevat yhdessä kaapelissa digitaalisesti. Interface on sitten kytketty rigin tarvittaviin liittimiin. Tämä vähentää johtojen lukumäärää tietokoneen ja rigin välillä sekä pienentää mahdollisten häiriöiden syntymisen todennäköisyyttä.
- Tietokoneen ja rigin galvaaninen erotus sekä signaalien tasonsäädöt ovat mukana.
- Lähes kaikissa malleissa on oma äänikortti. Näin tietokoneen oma äänikortti jää vapaaksi muuhun käyttöön. Näiden laitteiden äänikortit ovat myös parempilaatuisia kuin ne, jotka on sisäänrakennettu esim. kannettaviin tietokoneisiin.
- Lähes kaikissa malleissa on mukana myös rigin CAT (Computer-Aided Transceiver)-ohjaus. Jos rigi tukee tätä, kulkevat rigin ohjaussignaalit ja mm. taajuustieto kumpaankin suuntaan samaa USB-kaapelia myöden.
- Joissakin malleissa on lisäksi sisäänrakennettu K1EL-Winkey hyvälaatuiseen CW-avainnukseen.
Monet valmistajat tarjoavat näitä laitteita: mm. MFJ, Microham, Rigexpert, Tigertronics, Timewave, West Mountain Radio (Rigblaster). Lisäksi viime aikoina radiovalmistajat ovat alkaneet tehdä rigejä, jotka on varustettu USB-liitännällä ja äänikortilla (esim. Icom IC-7300 ja Yaesu FT-991). Jos on valitsemassa uutta rigiä, kannattaa tämä ottaa huomioon, varsinkin, jos suunnittelee digitaalisten lähetysmuotojen käyttöä.
Julkaistu CC BY-NC-ND 4.0 -lisenssillä.