Liitin

Radioamatööriwikistä
Versio hetkellä 3. kesäkuuta 2008 kello 11.44 – tehnyt >Oh2mqk (→‎N)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Radioamatööriwikiä laajentamalla artikkelia.

Liittimet ovat tärkeitä välineitä laitteiden ja kaapelien yhdistelyyn.

Liittimiä on kehitetty aikojen kuluessa jos vaikka minkälaisia, osa jopa tarkoituksella niin asiakaskohtaisia, ettei niitä saa kuin yhden valmistajan laitteissa ja tarvikkeissa.

Liitinten koot ovat pienentyneet taajuuksien noustessa, sillä liian suurikokoinen dielektriaukko päästää TE01 aaltoputkimoodin liikkeelle sisällään, joka näkyy ikävänä VSWR:änä.

Seuraavassa jätetään mainitsematta suuri määrä erilaisia liittimiä joita maailmalla esiintyy, mutta joita ei yleensä tule tavattua amatöörilaitteissa.

Tasavirtaliittimiä

"Banaani"

Banaani liitin.jpg
  • 4mm reikä vastakkeena
  • 4mm paksu jousikuormitteinen kosketin

Varsin yleinen tasavirran siirtojohtona testikäytössä. "Banaanijohto"

Powerpole

Liitin powerpole.jpg

Anderson Power Products:in tekemä laadukas tasavirtaliitinperhe 5A-500A, nämä ovat "sukupuolettomia", eli sama liitin hoitaa sekä perinteisen koskettimen että vastakkeen roolit.

Powerpolesta radioamatöörin näkökulmasta voit lukea lisää esimerkiksi OH2KKU:n Powerpole-sivuilta.

Abiko

Abiko liitin.jpg

Esiintyy muillakin nimillä, autotekniikassa kauan käytetty liitinperhe pienille jännitteille, mutta "isoille" virroille. Liitinmalleja on useita erilaisia, kuten rinkuloita (kuvassa), haarukoita, lattapäisiä, pyöreitä, ym.

Audioliittimiä

6.3mm plug

Esiintyy radioissa nykyisin tavallisesti sähkötysavaimen (CW) liitäntänä.

Esiintyy myös kuulokeliitäntänä.

3.5mm plug

3 5mm plugi.jpg

Varsin tavallinen radioiden takana tarjoamaan vastaanotetun audion liitännän, lähetettävän audion liitännän ja PTT signaalin.

2.5mm plug

Kuten 3.5mm, mutta harvemmin käytetty. Joissain VHF/UHF-käsiradioissa mikrofoniliittimenä.

RCA

Käytetään pientaajuisten ja pienitehoisten signaalien kytkentään - tavallinen kotiaudiolaitteiden takana, esiintyy myös joissain kaupallisissa rigeissä erilaisissa käytöissä. Tavallaan koaksiaalinen liitin, joskaan ei yleensä käytetä täsmälleen siten.

XLR

Xlr liitin.jpg

Vakavamielisten Radio Hami:n ääni-ihmisten käyttämä liitin symmetrisellä siirtolinjalla tapahtuvaan audion siirtoon. Johdinkontakteja voi XLR-liittimessä olla enemmän tai vähemmän, kuvassa kolmen kontaktin versio. Esiintyy myös esimerkiksi Hamdr:n virtaliittimenä.

DIN, mini-DIN

Pyöreitä liittimiä joita alunperin käytettiin audion siirtoon, nykyiset versiot yleensä jonkinlaisia dataliitäntöjä.

Koaksiaalikaapelin liittimiä

Type Ohm CW
RF Pwr
Peak
RF Pwr
DC V RF V
UHF "50" < 1 kW < 2 kW 500 V 350 V
N 50 no spec
( 600 W )
no spec
( 10 kW )
2500 V 1500 V
N 50 600 W 10 kW 2000 V 707 V
BNC
TNC
50 no spec
( 100 W ? )
no spec
( 2 kW ? )
500 V 380 V
SMA 50 no spec
( 100 W ? )
no spec
( 2 kW ? )
500 V 750 V
SMA 50 no spec no spec 375 V 1000 V
7/16 50 3.0 kW 13.2 kW 2300 V 813 V

Kuten vierestä näkyy, monet näistä alla kerrotuista liittimistä eivät ole määriteltyjä tehonkeston suhteen. Tässä taulukossa ei ole edes kaikkia liittintyyppejä.

Pienillä tehoilla laitteiden sisällä valinta on mielellään SMA/SMB/SMC liittimillä, jos ei peräti jotain MCX/MMCX:ää, yli 10W tehoilla sitten taajuuksista, tehosta ja mekaanisesta tilasta riippuen riippuen UHF / N / 7/16 liittimillä.

Jos mennään radikaalisti yli radioamatöörien tehorajoista, ainoana vaihtoehtona on yleisradiotekniikka ja EIA-laipat, sekä korkeammilla mikroaaltotaajuuksilla aaltoputket.

"UHF" (PL-259, SO-239)

Liitin uhf.jpg

Ensimmäinen yleisesti tunnettu koaksiaalikaapelille tehty liitin. Kierrelukitteinen niin että kaapeli pysyy kiinni radiossa rajummassakin menossa. (Väittävät että tausta olisi WW-II aikainen lentokonekäyttö.)

Se ei ylläpidä lävitseen 50 ohmin impedanssia, mutta sen keskijohdin on kuin sattumalta sellainen, että SO-239:ään sopii "banaanikosketin". Kutsutaan tämän seikan takia joskus myös "kierrelukitteiseksi banaaniksi."

Tätä kutsutaan yleisesti "UHF"-liittimeksi historiallisista syistä, vaikka sillä taajuusalueella tätä liitintä ei ole enää syytä käyttää. Ennen kuin impedanssistabiileita liittimiä oli kehitetty (ks. N, C, jne), tätä käytettiin 1930 luvulla aikaansaaduilla pienillä tehoilla aina UHF-alueelle (n. 300 MHz) asti.

Nykyisinkin tätä voi pitää aivan kelvollisena alle 100 MHz taajuuksille pienillä tehoilla (alle 1 kW.)

http://www.qsl.net/vk3jeg/pl259tst.html

Radioamatöörin laitteissa ja antenneissa tämä on selvästi yleisin HF-alueilla käytetty liitin. Varsinkin tehdasvalmisteisissa laitteissa tätä näkee usein käytettävän myös VHF:llä, käytännössä siis 6m ja 2m alueilla.

Parhaissa liittimissä kaapelin vaippa joko puristetaan kiinni liittimen runkoon metalliholkin työkaluprässäyksellä, tai kaapelin vaippa juotetaan kiinni liittimen runkoon. Keskijohdin voidaan juottaa, prässätä, tai (huonoimmissa) vain jättää liittimen keskikontaktin keskelle ja toivotaan että jotain signaalia kulkee...

Tämän liittimen huippujännitekesto on pienempi, kuin N-liittimellä. Amphenolin noudattaman speksin mukaan 500 volttia, joka (tosin väärällä) 50 ohmin impedanssiolettamalla antaisi maksimitehoksi 2.5 kW. (Todellinen liittimen impedanssi on korkeampi ja siitä seuraa että tehokesto on alempi.)

Keskijohtimen liitos on järeämpi kuin N:ssä, joten siitä saattaisi mennä isompi virta läpi, mutta liitoksen ylimenoresistanssia ei ole määritelty.

Turvallisella tehokestoalueella oltaneen alle 1 kW tehoilla.

Tällä liittimellä on myös pikkuserkku: "mini-UHF" (ks. Amphenol linkkiä)

http://www.amphenolconnex.com/products/uhf.asp


N

Liitin n.jpg

Neill - jostain syystä lähinnä britit viittaavat tähän Navy nimellä, varhainen ja edelleen paljon käytetty tiivisteitä sisältävä kierrelukitteinen impedanssihallittu liitin. Joskus esiintyy myös nimellä Type N.

Toimii oivallisesti DC - 3 GHz, hyvälaatuiset liittimet korkeammillakin taajuuksilla.

Nimetty Paul Neillin mukaan, joka 1940 luvulla kehitti tämän liittimen AT&T Bell Laboratoriossa.

Radioamatöörin laitteissa N-liitin on yleisin 70cm:llä ja sitä korkeammilla aaltoalueilla n. 10 GHz paikkeille. Koska N-liitin on radiotaajuisilta ominaisuuksiltaan selvästi UHF-liitintä parempi ja mm. vedenpitävä(mpi), jotkut käyttävät sitä myös HF- ja monet VHF-taajuuksilla.

Keskijohdin on kuitenkin aika ohut ja isoilla tehoilla se ei välttämättä kestä virtoja. Amphenol kertoo maksimiksi keskitehoksi 0.60 kW ja piikkitehoksi 10 kW. Maksimi huippujännitekesto 1500 volttia. (ks. Ohmin laki)

http://www.amphenolconnex.com/products/typen.asp


C

Type C tai Concelman - suurikokoinen bajonettilukitteinen imdepanssihallittu liitin. Varsin harvinainen nykyisin, mutta antoi vaikutteita BNC:n luomiseen.

Nimetty Amphenolin insinöörin Carl Concelman:in mukaan joka kehitti tämän 1940 luvulla.

Käytännössä ei kuulu radioamatöörin liitinvalikoimaan.

BNC

Liitin bnc.jpg

Bayonet Neill Concelman - Yleinen ja varsin laadukas helposti avattava ja suljettava liitin. (Briteillä jostain käsittämättömästä syystä: British Naval Connector, Bayonet Navy Connector tai Bayonet Nut Connector)

Tämä kehitettiin 1940-luvun loppupuolella miniatyyriversioksi C-liittimelle.

Esiintyy 50 ja 75 ohmin variantteina, 50 ohmin uros on aivan liian helppo laittaa 75 ohmin naaraaseen ja näin löysätä sen naaraan keskiliittimen jousipuristus.

Yleinen mittalaitteissa, mallista riippuen toimii DC-10 GHz

Normaalin BNC:n jännitekesto on 500 volttia, mutta tästä on myös suurjänniteversioita (HV-BNC: 6000 volttia avoimena, 10 000 volttia kytkettynä, 10 ampeerin virtakesto, useita hieman erilaisia variantteja tekijöinä mm. Radiall.) Maksimiksi tehokestoksi voisi UHF:n tapaan määrittää n. 1-2 kW, mutta käytännössä 100 wattia on turvallisemmalla hehtaarilla.

Radioamatöörin laitteista BNC-liitin löytyy useimmiten pienitehoisesta (alle 10W) lähetinvastaanottimesta kuten QRP-radiosta tai käsiradiosta, HF:ltä SHF:lle. Uudemmissa käsiradioissa on BNC:n sijaan usein SMA tai joku muu fyysisesti BNC:tä pienempi liitin. Käyttöä paksuilla kaapeleilla rajoittaa BNC-liittimen mekaaninen kestävyys ja suurten tehojen käyttöä alhainen tehonkesto.

http://www.amphenolconnex.com/products/bnc.asp


TNC

Tnc liitin.jpg

Threaded Neill Concelman - Bajonetin tilalla kierreholkki, mekaanisesti tukevampi ja siksi käytetty mm. "Moppe-puhelimien" antennien kiinnityksissä

RF-ominaisuudet samat, kuin BNC:llä, samoin varianttijoukko.

Tehdastekoisissa radioamatöörilaitteissa (radiot, virityslaitteet, antennit) TNC on suhteellisen harvinainen liitin. Mutta radioamatöörikäyttöön modifioiduissa moppe-luokan laitteissa TNC:tä näkee monesti.

http://www.amphenolconnex.com/products/tnc.asp


SMA

Liitin sma.jpg

SubMiniature A - Mikroaaltokoaksiaaliliitin, DC-18 GHz. Esiintyy vain 50 ohmisena.

Asennettaessa kiristetään momenttiavaimella esiasetettuun momenttiin.

Radioamatööri törmää tähän liittimeen useimmiten 1990-luvun puolivälin jälkeisissä käsiradioissa. Myös korkeilla, yli 1 GHz, taajuuksilla tätä näkee N- ja BNC-liittimien ohella.

Tehokestoa ei suoraan määritetä esim. Amphenolilla, mutta kaapelista riippuen jännitekestoksi sanotaan 350-1000V, joka 50 ohmin systeemissä tarkoitaa huippupiikkitehoa 1 kW - 2 kW. Jatkuva tehokesto on alempi, jossain 100 W paikkeilla.

http://www.amphenolconnex.com/products/sma.asp

SMB

Liitin smb.jpg

SubMiniature B

Käytetään erityisesti 75 ohmisissa järjestelmissä pienenä pikaliitettävänä koaksiaaliliittimenä, jossa on "työnnä paikalleen ja liitin lukkiutuu" mekanismi. Liitin on myös helppo irroittaa.

SMB-liitintä on myös käytetty kotimaisten Mopperadioiden sisäisissä kytkennöissä.

Tuntomerkkinä on vastakkeen oleminen päältä sileä holkki, jossa on noin puolivälissä ympäri kiertävä syvennys lukitusta varten.

Telco-surplussana esiintyy nimenomaan 75 ohmisena!

http://www.amphenolconnex.com/products/smb.asp

SMC

SubMiniature C

Tämä on melkein kuin SMB, mutta lukitus tapahtuu kierteellä ja näitä on enimmäkseen 50 ohmisina (mutta myös 75 ohmisena.)

Surplussana harvinaisia. Harvinaisia myös radioamatööreillä (paitsi eräissä DB6NT:n verttereissä.)

http://www.amphenolconnex.com/products/smc.asp

7/16

Liitin 716.jpg

Moderneissa UHF alueella toimivissa matkapuhelinverkoissa käytettävä liitin, joka on:

  • 50 Ohminen
  • RF siirtokanavan sisäjohtimen ulkoläpimitta on 7 mm
  • RF siirtokanavan ulkojohtimen sisäläpimitta on 16 mm (josta tulee "7/16")
  • mekaanisesti kookas
  • impedanssistabiili
  • keskijohdinkin kestää huomattavaa virtaa
  • ison kokonsa ansiosta kestää myös isoja jännitteitä
  • helppo käsitellä mastossa työskennellessä
  • sisältää tiivisteitä
  • kiristetään asennusmomenttiin

Amphenol määrittelee liittimelle mm:

  • Impedance: 50 ohm
  • Operating Frequency: 5.20 GHz maximum
  • Dielectric Withstanding Voltage: 2,300
  • RF Operating Voltage Maximum: 813 VRMS
  • Peak Power Maximum: 13.2 kW
  • Average Power Maximum: 3.0 kW

Pulssihuipputehoa rajoittaa liittimen jännitekesto ja keskimääräistä maksimitehoa liittimen ohmiset häviöt (= se kuumenee.) CW signaalin lähetys pulssisuhteella 20% tai alle sallii lähettimeltä maksimin pulssihuipputehon. Jatkuva BPSK signaali sallii vain keskimääräisen maksimitehon verran.

Liitinpari maksaa alkaen muutaman kymmenen euroa, mutta on saatavilla myös surplussana, koska tämä on GSM tukiasemien vakioliitin.

Radioamatööreillä kuuluu lähinnä vakavamielisten VHF/UHF asemien antennikaapelikalustoon. Kaapeleina on silloin yleensä RF-1/2 tuuman tai RF-7/8 tuuman "hardline" kaapelit (GSM surplussaa nekin.)

http://www.amphenolconnex.com/products/716.asp

EIA laipat

Liitin EIA.jpg

Erittäin suurille tehoille yleisradiokäytössä.

Käytännössä ei kuulu radioamatöörin liitinvalikoimaan.

http://www.surplussales.com/Connectors/EIA-6.html
http://www.benelec.com.au/broadcasting_components/broadcast_components.htm
(yms)

IEC liitin

Iec liitin.jpg

TV-kaapelointitekniikassa tavattava koaksiaalinen liitin jonka kautta (euroopassa) kytketään RF signaalit.

Liittimen impedanssi on - katso koaksiaali - mitoiltaan tuo liitin on RF-kanavan osalta: D=8.8, d=3.4, Er = 1.0 josta seuraa: Z = 57 ohmia.

TV-käytössä kuitenkin kaikki kaapelit ovat 75 ohmisia.

F

F liitin.jpg

TV-kaapelointitekniikassa tavattava "liitin", jossa kaapelin kuoreen prässätään kiinni lukituskierrehela ja kaapelin keskijohdin jätetään paljaaksi yltääkseen vastakkeeseen.

RF-ominaisuuksiltaan varsin erinomainen (impedanssijatkuvuus, jne) oikein rakennettuna, mutta mekaanisesti hauras ja vaikea rakentaa oikein, lisäksi vielä tehoja kestämätön rakenne.

Käytetään euroopassakin kiinteissä TV-verkkojen asennuksissa, mutta toisin kuin USA:ssa, ei kuluttajalaitteissa joita pitää joskus aukoakin. Satelliitti-TV:n vastaanottolaitteissa F-liitin on yleinen myös Euroopassa.

Käytännössä ei kuulu radioamatöörin liitinvalikoimaan, paitsi kenties ATV:n yhteydessä.

http://www.amphenolconnex.com/products/typef.asp


FME

Fme liitin.jpg

Matkapuhelinten kiinteissä tai puolikiinteissä antenneissa yleinen liitin. Polariteetiltaan FME on useimmiten tavallaan käänteinen tyypillisiin muihin RF-liittimiin verrattuna, kaapelin päässä on naaras ja laitteessa/antenni(jalassa) on uros.

Radioamatööri tapaa tätä liitintä tyypillisimmin magneettijalka-antennissa VHF/UHF-taajuuksilla.

Aaltoputkilaipat

Katso Aaltoputki

Radioamatöörin liitinpakki

Tähän yhteenveto siitä, mitä liittimiä radioamatöörin pakista useimmiten löytyy.

Linkkejä maailmalle