Ero sivun ”Keskustelu:Esikorostus” versioiden välillä
>Oh3lwr (Ak: Uusi sivu: Kakkoskapaleessa voisi ehkä perustella tarkemmin missä tilanteessa esikorostusta on järkevää käyttää esim. : ---- Esimerkiksi tyypillisessä puhe- tai musiikkisignaalissa su...) |
>Oh3lwr Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Esimerkiksi tyypillisessä puhe- tai musiikkisignaalissa suurin osa signaalitehosta keskittyy matalille ja keskitaajuuksille, kun taas korkeampien taajuuksien suuntaan mentäessä signaalitasot laskevat varsin nopeasti. Jos tällainen signaali viedään tallennus- tai siirtokanavan lävitse, jossa on voimakas pohjakohina, korkeimmat taajuudet hukkuisivat kohinaan. | Esimerkiksi tyypillisessä puhe- tai musiikkisignaalissa suurin osa signaalitehosta keskittyy matalille ja keskitaajuuksille, kun taas korkeampien taajuuksien suuntaan mentäessä signaalitasot laskevat varsin nopeasti. Jos tällainen signaali viedään tallennus- tai siirtokanavan lävitse, jossa on voimakas pohjakohina, korkeimmat taajuudet hukkuisivat kohinaan. | ||
Koska tyypillinen signaalitaso laskee taajuuden kasvaessa, se ei myöskään käytä tallennus- tai siirtokanavan koko ohjausvaraa, joten korkeampia taajuuksia voidaan vahvistaa enemmän kuin voimakkaita keskitaajuisia signaaleja, tarvitsematta ainakaan tyypillisessä tilanteessa pelätä kanavan yliohjautumista. | Koska toisaalta tyypillinen signaalitaso laskee taajuuden kasvaessa, se ei myöskään käytä tallennus- tai siirtokanavan koko ohjausvaraa, joten korkeampia taajuuksia voidaan vahvistaa enemmän kuin voimakkaita keskitaajuisia signaaleja, tarvitsematta ainakaan tyypillisessä tilanteessa pelätä kanavan yliohjautumista. | ||
Kun signaali vastaanotetaan tai toistetaan, on signaali/kohinasuhde edelleen hyvä myös korkeammilla taajuuksilla. Jotta signaali ei kuulostaisi ylikirkkaalta toistotilanteessa, tehdään '''jälkikorjaus''', joka vaimentaa korkeita taajuuksia vastaavalla tavalla kuin niitä lähetyspäässä vahvistettiin, jolloin hyötysignaali kuulostaa normaalilta, mutta korkeiden taajuuksien kohina vaimenee. | Kun signaali vastaanotetaan tai toistetaan, on signaali/kohinasuhde edelleen hyvä myös korkeammilla taajuuksilla. Jotta signaali ei kuulostaisi ylikirkkaalta toistotilanteessa, tehdään '''jälkikorjaus''', joka vaimentaa korkeita taajuuksia vastaavalla tavalla kuin niitä lähetyspäässä vahvistettiin, jolloin hyötysignaali kuulostaa normaalilta, mutta korkeiden taajuuksien kohina vaimenee. | ||
Nykyinen versio 22. joulukuuta 2008 kello 17.47
Kakkoskapaleessa voisi ehkä perustella tarkemmin missä tilanteessa esikorostusta on järkevää käyttää esim. :
Esimerkiksi tyypillisessä puhe- tai musiikkisignaalissa suurin osa signaalitehosta keskittyy matalille ja keskitaajuuksille, kun taas korkeampien taajuuksien suuntaan mentäessä signaalitasot laskevat varsin nopeasti. Jos tällainen signaali viedään tallennus- tai siirtokanavan lävitse, jossa on voimakas pohjakohina, korkeimmat taajuudet hukkuisivat kohinaan.
Koska toisaalta tyypillinen signaalitaso laskee taajuuden kasvaessa, se ei myöskään käytä tallennus- tai siirtokanavan koko ohjausvaraa, joten korkeampia taajuuksia voidaan vahvistaa enemmän kuin voimakkaita keskitaajuisia signaaleja, tarvitsematta ainakaan tyypillisessä tilanteessa pelätä kanavan yliohjautumista.
Kun signaali vastaanotetaan tai toistetaan, on signaali/kohinasuhde edelleen hyvä myös korkeammilla taajuuksilla. Jotta signaali ei kuulostaisi ylikirkkaalta toistotilanteessa, tehdään jälkikorjaus, joka vaimentaa korkeita taajuuksia vastaavalla tavalla kuin niitä lähetyspäässä vahvistettiin, jolloin hyötysignaali kuulostaa normaalilta, mutta korkeiden taajuuksien kohina vaimenee.
Esikorostusta ja jälkikorjausta käytetään esimerkiksi äänilevyn valmistuksessa ja levyjen toistossa, nauhurin äänityksessä ja toistossa ja FM radiolähetyksessä ja vastaanotossa.
Esikorostus/jälkikorjaus mahdollistaa siten kanavan rajallisen dynamiikan mahdollisiman täydellisen hyödyntämisen.
Kommentteja ?