Ero sivun ”J-tikku” versioiden välillä
>Oh6hz p (linkin korjaus) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
[[Kuva:hamwiki-antennit-jtikku.png|left]] | [[Kuva:hamwiki-antennit-jtikku.png|left]] | ||
'''J-tikku''' on yksinkertainen ympärisäteilevä vertikaaliantenni jota käytetään enimmäkseen [[VHF]]- ja [[UHF]]-taajuuksilla. Se koostuu neljännesaallon mittaisesta sovitusosasta | '''J-tikku''' on yksinkertainen ympärisäteilevä vertikaaliantenni jota käytetään enimmäkseen [[VHF]]- ja [[UHF]]-taajuuksilla. Se koostuu neljännesaallon mittaisesta sovitusosasta sekä puolenaallon säteilijästä. | ||
Päästäsyötetyn puolenaallon pituisen säteilijän impedanssi on suuri, tuhansia ohmeja. Sovitusosaa tarvitaan että saadaan syöttöpisteelle haluttu impedanssi, yleensä 50 ohmia. Sen oikosuljetussa alapäässä impedanssi on nolla ohmia ja yläpäässä näkyy säteilijän impedanssi. Haluttu impedanssi löytyy näiden pisteiden välistä, käytännössä siirtelemällä syöttöpistettä ylös tai alas. | Päästäsyötetyn puolenaallon pituisen säteilijän impedanssi on suuri, tuhansia ohmeja. Sovitusosaa tarvitaan että saadaan syöttöpisteelle haluttu impedanssi, yleensä 50 ohmia. Sen oikosuljetussa alapäässä impedanssi on nolla ohmia ja yläpäässä näkyy säteilijän impedanssi. Haluttu impedanssi löytyy näiden pisteiden välistä, käytännössä siirtelemällä syöttöpistettä ylös tai alas. | ||
J-tikku asennetaan pystyasentoon jolloin polarisaatio on pysty eli vertikaali ja | Vaikka J-tikun impedanssi on suuri sovitusosan yläpäässä ja siten virta on pieni, niin sovitusosassa kulkee yhtä suuri yhteismuodon virta. Jos syöttöjohdossa on tehokas virtabaluni, niin sovitusosa toimiin "vastapainona" ja säteilee. Jos syöttöjohdossa ei ole virtabalunia, niin syöttöjohto toimii säteilevänä elementtinä ja vaikuttaa osaltaan säteilykuvioon. | ||
J-tikku asennetaan pystyasentoon jolloin polarisaatio on pysty eli vertikaali ja antenni ympärisäteilevä. | |||
L. B. Cebic, W4RNL on mallintanut J-tikun ominaisuuksia antennimallinnusohjelmalla sivulla http://www.cebik.com/vhf/jp1.html. | L. B. Cebic, W4RNL on mallintanut J-tikun ominaisuuksia antennimallinnusohjelmalla sivulla http://www.cebik.com/vhf/jp1.html. | ||
Versio 4. syyskuuta 2021 kello 20.14
J-tikku on yksinkertainen ympärisäteilevä vertikaaliantenni jota käytetään enimmäkseen VHF- ja UHF-taajuuksilla. Se koostuu neljännesaallon mittaisesta sovitusosasta sekä puolenaallon säteilijästä.
Päästäsyötetyn puolenaallon pituisen säteilijän impedanssi on suuri, tuhansia ohmeja. Sovitusosaa tarvitaan että saadaan syöttöpisteelle haluttu impedanssi, yleensä 50 ohmia. Sen oikosuljetussa alapäässä impedanssi on nolla ohmia ja yläpäässä näkyy säteilijän impedanssi. Haluttu impedanssi löytyy näiden pisteiden välistä, käytännössä siirtelemällä syöttöpistettä ylös tai alas.
Vaikka J-tikun impedanssi on suuri sovitusosan yläpäässä ja siten virta on pieni, niin sovitusosassa kulkee yhtä suuri yhteismuodon virta. Jos syöttöjohdossa on tehokas virtabaluni, niin sovitusosa toimiin "vastapainona" ja säteilee. Jos syöttöjohdossa ei ole virtabalunia, niin syöttöjohto toimii säteilevänä elementtinä ja vaikuttaa osaltaan säteilykuvioon.
J-tikku asennetaan pystyasentoon jolloin polarisaatio on pysty eli vertikaali ja antenni ympärisäteilevä.
L. B. Cebic, W4RNL on mallintanut J-tikun ominaisuuksia antennimallinnusohjelmalla sivulla http://www.cebik.com/vhf/jp1.html.