Versio hetkellä 1. toukokuuta 2005 kello 02.49 – tehnyt >Oh2mqk
Lähtökohtana on isotrooppisesta säteilijästä saatava tehotiheys S etäisyydellä r, joka on teho jaettuna k.o. pallon pinta-alalla:
jos lähetysantennissa on vahvistusta (G1), kerrotaan sillä kaukokentässä saavutettava tehotiheys.
Vastaanottoantenniin saadaan sitten teho:
Jossa Acapture on sieppauspinta-ala:
(tämä pitää vain uskoa - tai lukea pitkä fysikaalinen ja matemaattinen todistus antenniteorian kirjoista.)
Lopulta saadaan vastaanotetuksi tehoksi kaikkien palasten läpi:
|
|
|
|
Kun lähettimen ja vastaanottimen antennit ovat puhtaasti isotrooppisia, antenneja vastaavat vahvistukset eliminoituvat (ollen ykkösiä):
Ja kun tavoitellaan vapaan tilan häviöiden kaavaa, noita hieman pyöritetään ja käännetään yllä oleva vahvistuslaskenta vaimennukseksi: