Ero sivun ”Friisin yhtälö” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
>Oh2mqk pEi muokkausyhteenvetoa |
>Oh2mqk pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Kirjoittaminen kesken... | Kirjoittaminen kesken... | ||
''Friis:in yhtälö'': | |||
Lähtökohtana on isotrooppisesta säteilijästä saadaan tehotiheys ''S'' etäisyydellä ''r'', joka on teho jaettuna k.o. pallon pinta-alalla: | |||
<center><math>S_{power} = \frac{ P_1 }{ 4 \pi r^2 }</math></center> | |||
jos lähetysantennissa on vahvistusta (''G<sub>1</sub>''), kerrotaan sillä kaukokentässä saavutettava tehotiheys. | |||
Vastaanottoantenniin saadaan sitten teho: | |||
<center><math>P_2 = A_{capture} * S_{power}\,</math></center> | |||
Jossa ''A'' on sieppauspinta-ala: | |||
<center><math>A_{capture} = G_2 * \lambda^2 * 4 \pi\,</math></center> | |||
(tämä pitää vain uskoa :-( teoreettinen lähde pitäisi löytää... ) | |||
Lopulta saadaan vastaanotetuksi tehoksi kaikkien palasten läpi: | |||
<center><math>P_2 = P_1 * G_1 * G_2 * \frac{ \lambda^2 }{ \left ( 2 \pi r \right ) ^2 }</math></center> | |||
Kun lähettimen ja vastaanottimen antennit ovat puhtaasti isotrooppisia, vastaavat vahvistukset eliminoituvat: | |||
<center><math>P_2 = P_1 * \frac{ \lambda^2 }{ \left ( 2 \pi r \right ) ^2 }</math></center> | |||
Ja kun tavoitellaan vapaan avaruuden häviöiden kaavaa, noita hieman pyöritetään: | |||
<center><math> | |||
L_{fs} = \frac{ \left ( 2 \pi r \right ) ^2 }{ \lambda^2 } | |||
= \left ( \frac{ 2 \pi r }{ \lambda } \right ) ^2 | |||
</math></center> | |||
Versio 8. marraskuuta 2004 kello 21.26
Kirjoittaminen kesken...
Friis:in yhtälö:
Lähtökohtana on isotrooppisesta säteilijästä saadaan tehotiheys S etäisyydellä r, joka on teho jaettuna k.o. pallon pinta-alalla:
jos lähetysantennissa on vahvistusta (G1), kerrotaan sillä kaukokentässä saavutettava tehotiheys.
Vastaanottoantenniin saadaan sitten teho:
Jossa A on sieppauspinta-ala:
(tämä pitää vain uskoa :-( teoreettinen lähde pitäisi löytää... )
Lopulta saadaan vastaanotetuksi tehoksi kaikkien palasten läpi:
Kun lähettimen ja vastaanottimen antennit ovat puhtaasti isotrooppisia, vastaavat vahvistukset eliminoituvat:
Ja kun tavoitellaan vapaan avaruuden häviöiden kaavaa, noita hieman pyöritetään:
oh2bns: mqk: sehän perustuu ihan yksinkertaisesti siihen, että tietty teho isotrooppisessa säteilijässä saa aikaan tietyn tehotiheyden r metrin päässä, joka on teho / ko. pallon pinta-alalla. oh2bns: sitten antenni nappaa ko. tehosta sieppauspinta-ala * tehotiheys oh2bns: ja tuo sieppauspinta on se mistä siihen Friisin kaavaan tulee ne lambdat oh2bns: (tjsp :) oh2bns: siitä pallon pinta-alasta? oh2bns: vapaan tilan vaimennushan ei ole aallonpituudesta riippuvainen oh2bns: Jep, siis etäisyydellä r tehotiheys on S = P / (4*pi*r²) tai jos lähetysantennissa on gainia, kerrotaan vielä G1:llä oh2bns: tästä saadaan vastaanottoantenniin teho P2 = A * S oh2bns: A on sieppauspinta-ala A = G2 * lambda² (4*pi) (tämä pitää vaan uskoa :) oh2bns: joten vastaanotettu teho on P2 = P1 * G1 * G2 * lambda² / (2*pi*r)² oh2bns: tosta voi sitten puljata sen vapaan tilan vaimennuksen kun jättää gainit pois oh2bns: tämä oli Lindellin kirjasta