Ero sivun ”Friisin yhtälö” versioiden välillä

Radioamatööriwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
>Oh2mqk
pEi muokkausyhteenvetoa
>Oh2mqk
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
Kirjoittaminen kesken...
Kirjoittaminen kesken...
''Friis:in yhtälö'':
Lähtökohtana on isotrooppisesta säteilijästä saadaan tehotiheys ''S'' etäisyydellä ''r'', joka on teho jaettuna k.o. pallon pinta-alalla:
<center><math>S_{power} = \frac{ P_1 }{ 4 \pi r^2 }</math></center>
jos lähetysantennissa on vahvistusta (''G<sub>1</sub>''), kerrotaan sillä kaukokentässä saavutettava tehotiheys.
Vastaanottoantenniin saadaan sitten teho:
<center><math>P_2 = A_{capture} * S_{power}\,</math></center>
Jossa ''A'' on sieppauspinta-ala:
<center><math>A_{capture} = G_2 * \lambda^2 * 4 \pi\,</math></center>
(tämä pitää vain uskoa :-(  teoreettinen lähde pitäisi löytää... )
Lopulta saadaan vastaanotetuksi tehoksi kaikkien palasten läpi:
<center><math>P_2 = P_1 * G_1 * G_2 * \frac{ \lambda^2 }{ \left ( 2 \pi r \right ) ^2 }</math></center>
Kun lähettimen ja vastaanottimen antennit ovat puhtaasti isotrooppisia, vastaavat vahvistukset eliminoituvat:
<center><math>P_2 = P_1 * \frac{ \lambda^2 }{ \left ( 2 \pi r \right ) ^2 }</math></center>
Ja kun tavoitellaan vapaan avaruuden häviöiden kaavaa, noita hieman pyöritetään:
<center><math>
L_{fs} = \frac{ \left ( 2 \pi r \right ) ^2 }{ \lambda^2 }
= \left ( \frac{ 2 \pi r }{ \lambda } \right ) ^2
</math></center>





Versio 8. marraskuuta 2004 kello 21.26

Kirjoittaminen kesken...

Friis:in yhtälö:

Lähtökohtana on isotrooppisesta säteilijästä saadaan tehotiheys S etäisyydellä r, joka on teho jaettuna k.o. pallon pinta-alalla:

jos lähetysantennissa on vahvistusta (G1), kerrotaan sillä kaukokentässä saavutettava tehotiheys.

Vastaanottoantenniin saadaan sitten teho:

Jossa A on sieppauspinta-ala:

(tämä pitää vain uskoa :-( teoreettinen lähde pitäisi löytää... )

Lopulta saadaan vastaanotetuksi tehoksi kaikkien palasten läpi:

Kun lähettimen ja vastaanottimen antennit ovat puhtaasti isotrooppisia, vastaavat vahvistukset eliminoituvat:

Ja kun tavoitellaan vapaan avaruuden häviöiden kaavaa, noita hieman pyöritetään:



oh2bns: mqk: sehän perustuu ihan yksinkertaisesti siihen, että tietty teho
        isotrooppisessa säteilijässä saa aikaan tietyn tehotiheyden r metrin
        päässä, joka on teho / ko. pallon pinta-alalla.
oh2bns: sitten antenni nappaa ko. tehosta sieppauspinta-ala * tehotiheys
oh2bns: ja tuo sieppauspinta on se mistä siihen Friisin kaavaan tulee ne lambdat
oh2bns: (tjsp :)
oh2bns: siitä pallon pinta-alasta?
oh2bns: vapaan tilan vaimennushan ei ole aallonpituudesta riippuvainen
oh2bns: Jep, siis etäisyydellä r tehotiheys on S = P / (4*pi*r²) tai jos
        lähetysantennissa on  gainia, kerrotaan vielä G1:llä
oh2bns: tästä saadaan vastaanottoantenniin teho P2 = A * S
oh2bns: A on sieppauspinta-ala A = G2 * lambda² (4*pi) (tämä pitää vaan uskoa :)
oh2bns: joten vastaanotettu teho on P2 = P1 * G1 * G2 * lambda² / (2*pi*r)²
oh2bns: tosta voi sitten puljata sen vapaan tilan vaimennuksen kun jättää gainit pois
oh2bns: tämä oli Lindellin kirjasta