Esikorostus

Esikorostus tarkoittaa laajaspektrisen signaalin alempien tai ylempien taajuuskomponenttien voimakkuuden korostamista suhteessa muihin.

Esimerkiksi tyypillisessä puhe- tai musiikkisignaalissa suurin osa signaalitehosta keskittyy matalille ja keskitaajuuksille, kun taas korkeampien taajuuksien suuntaan mentäessä signaalitasot laskevat varsin nopeasti. Jos tällainen signaali viedään tallennus- tai siirtokanavan lävitse, jossa on voimakas pohjakohina, korkeimmat taajuudet hukkuisivat kohinaan.

Koska toisaalta tyypillinen signaalitaso laskee taajuuden kasvaessa, se ei myöskään käytä tallennus- tai siirtokanavan koko ohjausvaraa, joten korkeampia taajuuksia voidaan vahvistaa enemmän kuin voimakkaita keskitaajuisia signaaleja, tarvitsematta ainakaan tyypillisessä tilanteessa pelätä kanavan yliohjautumista.

Kun signaali vastaanotetaan tai toistetaan, on signaali/kohinasuhde edelleen hyvä myös korkeammilla taajuuksilla. Jotta signaali ei kuulostaisi ylikirkkaalta toistotilanteessa, tehdään jälkikorjaus, joka vaimentaa korkeita taajuuksia vastaavalla tavalla kuin niitä lähetyspäässä vahvistettiin, jolloin hyötysignaali kuulostaa normaalilta, mutta korkeiden taajuuksien kohina vaimenee.

Esikorostusta ja jälkikorjausta käytetään esimerkiksi äänilevyn valmistuksessa ja levyjen toistossa, nauhurin äänityksessä ja toistossa ja FM radiolähetyksessä ja vastaanotossa.

Esikorostus/jälkikorjaus mahdollistaa siten kanavan rajallisen dynamiikan mahdollisiman täydellisen hyödyntämisen.