DVB

Digital Video Broadcast on digitalisoidun televisiosignaalin kuljettamisen standardiperhe.

Perheen modulaatiojäseniä ovat:

1. DVB-T: Terrestrial: COFDM:ää käyttävä monitie-etenemistä sietävä systeemi; modulaatio on erittäin mutkikas ja kykenee ihmeellisiin suorituksiin
2. DVB-S: Satellite: QPSK signaalia käyttävä lähetystapa satelliitin kautta
3. DVB-C: Cable: 64-QAM signaaleja käyttävä lähetystapa maanpäällisiin kaapeliverkkoihin

Lisää läheisissä suhteissa näihin kolmeen olevia löytyy: http://www.dvb.org/index.php?id=59

Erilaisten modulaatioiden seurauksena pitää olla tarkkana, että minkälaisia "digi-purkkeja" ostaa kaupasta. Useimmissa laitteissa ei ole kuin yhtä sorttia RF virittimiä ja demodulaattoreita.

Modulaation alta löytyy sitten Transport Stream joka on kaikille systeemeille täsmälleen sama. Transport Stream -datavirta kulkee myös nimellä multiplex koska siinä voi kulkea useampia kanavia. Kanavat ovat TV käytössä MPEG-2 datavirtoja jotka ovat itsekin multiplekseja, mutta se on eri tarina se. Ne voivat olla muitakin datavirtoja. (http://www.dvb.org/index.php?id=57)

DVB-T

Monitie-eteneminen häiritsee aina enemmän tai vähämmän radiolikennettä maanpinnan lähettyvillä olevien asemien välillä, aiheuttaen vastaanotettuun spektriin syviä kuoppia ja muuttaen vaihetta hyvin moninaisin tavoin suhteellisen laajan televisiokanavan alueella. Perinteiset digitaaliset modulaatiotavat toimivat hyvin epäluotettavasti, vaikka keskimääräinen signalivoimakkuus olisi suuri. Yksi tapa vähentää näitä ongelmia on COFDM lähetteen käyttö, jossa datavirta jaetaan tuhansiin rinnakkaisiin polkuihin ja näihin lisätään vielä lisää polkkuja virheenkorjausbittejä varten. Kukin polku moduloidaan omalle apukantoaallolle QPSK, 16QAM tai 64QAM modulaatiolla (2-4 bittiä/symbooli).

Vastaanotossa on hyvin tavallista, että kymmenet näistä tuhansista apukantoaalloista ovat käyttökelvottomia monitie-nollakohdan takia, mutta suurin osa apukantoaalloista ovat silti hyvälaatuisia. Virheenkorjausbittien ansiosta voidaan menetettyjen apukantoaaltojen bitit palauttaa entiselleen, kunhan liian montaa apukantoaaltoa ei menetetä samanaikaisesti.

DVB-T ja vuonna 2008 julkaistu DVB-T2 laajennus sisältävät hyvin suuren määrän vaihtoehtoja, jolla voidaan optimoida siirretyn nettodatan määrää vaaditun signaali/kohinasuhteen ja häiriösiedon (virheenkorjausbittien määrän) suhteen. Valituista parametreistä riippuen, DVB-T nettodatan määrä 8 MHz TV-kanavassa voi vaihdella 5-31 Mbit/s, DVB-T2 laajentaa vaihtoehtoja entisestään. Osa Suomen digisiirtymän ongelmista olisi voitu välttää, jos radiotien mitoitus olisi ollut konservatiivisempi, siirretyn nettodatan kustannuksella.

Toisia parametreja säätämällä voidaan vaikuttaa siihen, onko signaali vastaanotettavissa nopeasti liikkuvassa autossa tai junassa (Doppler ilmiöstä huolimatta) vai painotetaanko yhden taajuuden verkkojen (SFN) rakentamiseen, jolloin useampi tarkasti toisiinsa synkronoitu lähetin voi samalla kanavalla lähettää samaa ohjelmaa, joko maan kanavatarpeen pienentämiseksi tai paikallisten katvealueiden paikkaamiseksi.

DVB-S

Satelliitien käyttämällä 11-12 GHz taajuusalueella on paljon enemmän tilaa kuin VHF/UHF alueella. Lisäksi satelliittien sähkönsaanti on ongelma, koska aurinkopaneleita ei voida loputtomasti kasvattaa. Tämän takia käytetään QPSK modulaatiota, jossa voidaan siirtää 2 bittiä/symbooli, mutta kanavanippu tarvitsee siten huomattavasti suuremman kaistaleveyden kuin maanpäällinen TV lähete tai kaapeli-TV siirto. Lisäksi QPSK ei edellytä kovin linearista lähetintä, joka mahdollistaa lähettimien ajon hyvällä hytysuhteella, vähentäen sähkönkulutusta.

Vastaanotossa tarvitaan suora näköyhteyttä, jolloin monitie-etenimestä ei ole haittaa ja siten virheenkorjausbittien tarve on vähäinen.

DVB-C

Hyvin hoidettu kaapeli-TV on siirtotienä yksinkertainen, joten siellä voidaan koko transport stream moduloida yhdelle kantoaallolle käyttäen jopa 256QAM modulatiota (8 bittiä/symbooli), eikä virheenkorjauspbittejä paljoakaan tarvita. Tämän vuoksi 8 MHz DVB-C kanavassa voidaan siirtää kymmeniä prosentteja enemmän nettobittejä kuin 8 MHz DVB-T kanavassa.

DVB radioamatööriäytössä

Radioamatöörit ovat käyttäneet DVB signaaleja erilaisissa kokeiluissa.

• Yleensä amatööri-DVB-TV lähetteessä on tuotettu jotenkin pakattu MPEG-2 datavirta ja sitten lähetetty se 1.3 GHz taajuusalueella DVB-S (QPSK) modulaatiolla ja kiertyvällä polarisaatiolla.

Enemmän kerrottavaa digitaalisesta amatööritelevisiosta (saksaksi): http://www.d-atv.org/