Berylliumoksidi

Radioamatööriwikistä
Versio hetkellä 28. marraskuuta 2007 kello 16.50 – tehnyt >Oh2mqk (typograafista säätöä)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Berylliumoksidi (BeO) on keraamisena levynä erinomainen lämmönjohde ja sähköinen eriste. Koska useimmat Beryllium-metallin kemialliset muodot ovat kuitenkin eri tavoin myrkyllisiä, myös sen oksidin keraaminen muoto on saanut suhteettoman suuren pelkoarvon.

Suhtautumalla BeO komponenttiin asiallisella "tämä on kallis komponentti, eipä särjetä sitä" -asenteella, ei tule kohtaamaan mitään ongelmia niiden käytössä.

Kemikaalikortit yms. antavat arvoja metalliselle Berylliumille ja hienona tomuna olevalle Berylliumoksidille. Keraamiselle sintratulle eristekappaleelle ei anneta mitään suoria arvoja,


Berylliumoksidin ominaisuuksia:

  • BeO hienona tomuna ei ole terveellistä keuhkoihin vedettynä - kuitenkin passiivinenkin tupakointi ja jopa liikennepöly on yksilön kannalta vaarallisempaa kuin tehotransistorin tai -vastuksen keraamisen BeO eristenapin murtumasta Hamin säätöpajassa tuleva pölymäärä.
  • Komponenteissa BeO esiintyy sintrattuna keraamisena levynä, joka:
    • Vaatii sulaakseen noin +2530°C lämpötilan ja kiehuakseen noin +3900°C
    • Komponenttien raju ylikuormitus höyrystää Wolframia (käytetään hehkulamppujen hehkulankoina) lukuunottamatta kaikki metalliset johteet paljon ennen kuin BeO edes sulaa. Rigisi on helpommin pieni lammikollinen sulaa metallia jossa kelluu muutama BeO-nappi ja muuta pintaroskaa.
    • Ovat mekaaniselta kestoltaan Aluminan (Alumiini-oksidi) veroisia - ja paljon kovempia kuin sisustamisessa käytettävät keraamiset lattialaatat
    • Liukenee eräisiin kuumiin voimakkaisiin happoihin, mutta ei happamiinkaan luonnonvesiin +20°C lämpötilassa.
  • BeO-keraamia sisältävät komponentit eivät vapauta sitä ainetta missään muodossa normaalien komponentin kiinnittämistoimien seurauksena. Juotosten tinaus ei vaikuta mitenkään BeO:hon.
  • BeO-keraamia sisältävien komponenttien irroitus juotoksistaan ja pulttauksistaan niitä mekaanisesti särkemättä on turvallista.

Vihjeitä vääristä toimintatavoista BeO:ta sisältävien komponenttien käsittelyssä:

  • Ota isompi vasara, saat pienempiä siruja ja hienompaa tomua
  • Käytä lisää voimaa, saat pienempiä siruja ja hienompaa tomua
  • Leikkaa laite auki hiomalaikalla
  • Hio keraamia nro 1200 vesihiomapaperilla
  • Rautasahalla ja viilalla transistoria työstäen saat sen sopimaan kiinnityspaikkaansa
  • Pistä härveli sellaisenaan silppuriin
  • Käytä happi-asetyleeni polttoleikkausta

Turvallisia hävitystapoja BeO:lle:

  • Hautaaminen kaatopaikalle (toki kiellettyä)
  • Toimitus SER kierrätykseen

Verrattakoon että pienloistelampuille hyväksytään[1] hävittäminen juurikin yhdyskuntajätteen seassa hautaamalla, ei kuitenkaan polttamalla. Niissä on sentään pieni määrä metallista elohopeaa joka on oikeasti ympäristövaarallista, toisin kuin keraaminen BeO.


[1]: Pääkaupunkiseudun YTV:n ohjeet pitää pienloistelamppuja ongelmajätteinä, mutta uusien pienloistelamppujen kyljissä ei aina ole mitään "pitää kierrättää" merkintöjä. Tämä vaihtelee kuitenkin tuotemerkeittäin ja pakkauksittain.