Suorasekvenssihajaspektrimodulaatio
Yleisiä harhoja
- Suorasekvenssihajaspektrisignaalia ei voi havaita
- Suorasekvenssihajaspektrisignaalia ei voi häiritä
- Suorasekvenssihajaspektrisignaalia ei voi kuunnella
Suorasekvenssihajaspektri
Kaistaleveyden omaava hyötysignaali kerrotaan balansoidussa sekoittimessa suorasekvenssikoodin kanssa jonka oma kaistaleveys on tyypillisesti vähintään 10x hyötysignaaliin nähden.
Lopputuloksena on yleensä erittäin leveä BPSK:n verhokäyrän näköinen verhokäyrä, joka on suhteellisen helppoa saada esille hyvin hitaalla spektrianalysaattorin pyyhkäisyllä.
Vastaanotto on helppoa kun vastaanotin tuntee hajautussekvenssin ja on oikeassa vaiheessa sitä tuottamassa. Silloin sekoittamalla siirretty signaali hajautussekvenssillä, saadaan alkuperäinen hyötysignaali kerättyä pienistä palasista jotka ovat ympäri hajautussekvenssin taajuusaluetta.
Vastaanotossa kapean häiriösignaalin koko teho levitetään hajautussekvenssin verhokäyrän alueelle ja jos sekvenssin kaistaleveys on kyllin suuri, häiriön hyötykuormakaistalle tuoma teho sekvenssin sekoituksen jälkeen on merkityksetön.
Samalla kantoaaltotaajuudella voi operoida useampiakin suorasekvenssihajasignaleja, kunhan käytettyjen hajautussekvenssien keskinäinen korrelaatio on mahdollisimman pieni. Tällaiset näennäissatunnaiset sekvenssikoodit ovat "Gould-koodeja" ja niitä on olemassa melko vähän.
Kaupallisista SSHP-tekniikoista tunnetuin on langaton lähiverkko (WLAN), jossa kaikki asemat käyttävät samaa satunnaissekvenssiä.
(jotain salakuuntelusta?)